J.K. Paasikiven sanat ovat unohtumattomat: ”Tämä Suomen kansa on niin paska kansa, että sen pitää lyödä joka kolmas vuosi (milloin joka toinen, viides tai peräti joka vuosi!) päänsä seinään.
Sotamies Honkajoki AA rukous: ”Ja lopuksi yleensä ja erikseen:
varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn.
Amen”.
Niin on sanottu ja opiksikin on otettu pakon edessä. Mutta kyllä se jotenkin kovasti tunnepuolelle särähti tuo Kauppalehden päätoimittajan kirjoitus, jossa Suomen nykyisen ”sotapolitiikasta” syytteeseen pannan Sanna Marin.
Lainaan tähän tuota uskomatonta Mikko Metsämäen juttua.
Suhde suureen itänaapuriin on jakanut Suomen päättäjiä hattujen ja myssyjen ajasta lähtien. Myöntyväisyyslinja ja tiukka linja ovat vuorotelleet. Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan myöntyväisyyslinja on käytännössä kadonnut julkisuudesta.
Ensimmäisiä merkkejä sen virkoamisesta nähtiin helmikuussa, kun Yle kysyi suomalaisilta europarlamentaarikoilta, pitäisikö EU:n avata keskusteluyhteys Venäjän kanssa. Eero Heinäluoma (sd), Sirpa Pietikäinen (kok), Merja Kyllönen (vas) ja Jussi Saramo (vas) vastasivat kyllä.
Virallinen Suomi on seuraillut sitä Sanna Marinin (sd) pääministerinä paaluttamaa linjaa, että sodan ainoa lopputulema voi olla se, että Venäjä häviää ja poistuu Ukrainan alueelta.
Kun Donald Trump on laittanut sodan asetelmat uusiksi, vaikuttaa yhä vahvemmin siltä, että tämä on toiveajattelua. Se on syytä korvata paasikiveläisellä realismilla, joka tunnustaa myös sen, ettei Suomikaan voi nykytilanteessa välttämättä luottaa Yhdysvaltain tukeen.
”Meillä on luotettu oikeuden ja oikeudenmukaisuuden voimaan. Historia ei näy antavan siihen perustetta”, Paasikivi kirjoitti jatkosodan loppuvaiheessa.
Tulkintani on, että nyt taas politiikassa puhutaan realismista eikä arvoista. Ja kun Kauppalehdestä on kysymys, niin arvelen tähän kannanottoon olevan myös taloudellisen hyödyn raadollinen draiveri taka-ajatuksena.
Sanna Marinin kannanotto oli arvopohjainen. Se on sukua Väinö Tannerin toiminnalle. Vahva rauhanusko kääntyy vapauden ja oikeuden vahvaksi puolustukseksi, kun vääryydellä ja voimalla päälle käydään.
Paasikivestä ei olisi tullut koskaan suurta valtiomiestä ilman suomalaisten arvopohjaista puolustustaistelua. Yllä mainittu Paasikivilainauksen viimeinen virke viittaa, että voimaa tarvitaan, kun oikeudenmukaisuuden voimalla ei ole historiallista perustetta..
Niin se ikävä kyllä on ja siksi on ollut oikein viisasta vastustaa voiman käyttöä voimalla ja myös on ihan selvää, että tavoitteena tulee taistelussa olla voitto, sillä tappion etukäteinen tunnustaminen Venäjän tapauksessa merkitsee itsenäisyyden menetystä kuten Baltian maiden kohtalo ennen toista maailmansotaa muistuttaa.
