Kuntien lausuntokierros sote-uudistuksesta
päättyy 13. maaliskuuta. Hallitus tekee sen jälkeen hallituksen lopullisen
esityksen uudistuksen etenemisestä. Professori Pentti Arajärvi
kehotti (HS Mielipide 3. 3.) unohtamaan soten ja ottamaan ervan
eli erityisvastuualueet. Asia on harkinnan arvoinen.
Erikoissairaanhoidon
palveluita voidaan tuoda perustasolle muun muassa sisätaudeissa,
geriatriassa, korva-, lasten- ja naistentaudeissa. Aluesairaalat
olisivat osa kuntien tai sote-alueiden palveluita. Ne tarjoaisivat
tehokasta kuntoutusta ikäihmisille ja siten mahdollistaisivat
kotiutuksen laitoshoidosta. Tällöin palveluketju tukisi myös laitoshoidon
vähentämistä ja ikäihmisten entistä inhimillisempää hoitoa.
Vaativia
terveyden- ja sosiaalihuollon palveluja varten meillä olisi viisi
erityisvastuualuetta, jotka huolehtivat pääosasta erikoissairaanhoidon
palveluista sekä vaativista, keskitettävistä sosiaalihuollon
palveluista. Erityisvastuualueilla olisi noin 20 päivystävää sairaalaa
(nykyiset yliopisto- ja keskussairaalat). Sosiaalihuollon palveluja
erityisvastuualueella olisivat vaativa kehitysvammaisten laitoshuolto,
päihdeäitien hoito ja kuntoutus sekä eräät lastensuojelun tehtävät.
Erityisvastuualue
on kuntien omistajaohjauksessa toimiva kuntayhtymä. Alueen sisällä
sovittaisiin sairaaloitten keskinäisestä työnjaosta ja yhteistyöstä
niin, että se tukee nykyisten keskussairaaloiden tarkoituksenmukaista
toimintaa ja erityisosaamista. Erityisvastuualueen keskeinen tehtävä
olisi huolehtia alueellaan tutkimukseen, kehittämiseen ja koulutukseen
liittyvistä tehtävistä sekä turvata osaavan henkilöstön saatavuus.
Tämä malli
toteuttaisi tavoitteen kaksiportaisesta ja tehokkaasta sosiaali-
ja terveydenhuollosta. Kuntien kannalta etu on siinä, että nykyisiä
Paras-lain myötä rakennettuja yhteistyöalueita ei tarvitsisi purkaa,
vaan ainoastaan korjattaisiin Paraslakiin jääneitä puutteita ja valuvikoja.
Hyvin toimivia sairaanhoitopiirejä ei myöskään purettaisi. Kuntien
henkilöstö saisi työrauhan ja voisi keskittyä varsinaiseen työhönsä.
Ennakkotietojen
mukaan suuri osa kunnista ja monet perustuslakiasiantuntijat tyrmäävät
nyt lausunnolla olevan järjestämismallin. Lähtökohdat uudistukselle
tässä muodossa ovat heikot. Tämä ei kuitenkaan poista uudistustarvetta.
Terveydenhuoltomme rapautuu koko ajan, sairaat eivät pääse lääkäriin
ja terveyserot kasvavat vuosi vuodelta. Päätöksiä tarvitaan tässä
ja nyt. Emme voi odottaa seuraavaa vaalikautta.
Meillä on
tällä hallituskaudella käytössämme vielä yksi mahdollisuus. Ensinnäkin
perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Edetään aiemman Paras-lain
viitoittamalla tiellä. Järjestetään perusterveydenhuollon palvelut
vähintään 20 000 asukkaan kokoisissa kunnissa. Siellä, missä tämän
suuruisia kuntia ei muodostu, sallitaan kuntien välinen yhteistyö muodostamalla
sote-alueita joko vastuukunta- tai kuntayhtymämallilla. Perussosiaalipalvelut
voidaan tuoda osaksi perusterveydenhuoltoa ja täten toteuttaa integraatio.
Lakiesitys
ehtisi vielä tänä keväänä lausunnolle kuntiin, ja eduskunta voisi
hyväksyä sen syksyllä. Tämän myötä myös kansalaisten luottamus päättäjiin
ja ennen kaikkea suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon palaisi.
On ollut ilahduttavaa havaita, että myös kokoomus on ilmaissut myönteisen
kantansa tämän tyyppiselle järjestämismallille.
Hanna Tainiolääketieteen
tohtori,
kansanedustaja (sd), Tampere