”Tämän vuosituhannen alun syntyvyyden alenemistahdilla
viimeinen lapsi syntyy Naantaliin noin vuonna 2045”
näillä sanoilla herätteli kuulijoita
Naantalin tuntija Martti Sipponen ja
jatkoi,
”että onneksi niin ei käy vaikka trendit sojottavat lattiaan”.
Mitä tilastot sitten kertovat:
Naantalissa
vuodesta 2009 vuoteen 2017 väheni
alle 25 vuotiaiden asukasluku -382, vastaavasti 25-64 vuotiaiden määrä
-548 ja
yli 65 vuotiaiden määrä kasvoi +1554 asukkaalla. Ikäihmiset pitivät
nokan
pinnalla. Koululaisten määrä väheneminen kymmenenä edellisenä vuotena
oli -339 oppilasta. Jos kehitys jatkuu nykyisellä tahdilla olisi vuonna
2027
Naantalissa 260 oppilasta vähemmän palveluverkkosuunnitelmaan
verrattuna; se
tarkoittaisi toistakymmentä opetusryhmää. (Suurusluokasta saa käsityksen
Merimaskussa 8 opetusryhmää)
-
Ensimmäinen syy suhtautua
varauksellisesti palveluverkkosuunnitelman ratkaisuihin on yllä kuvattu
ennustetietojen ristiriitaisuus. - Toinen syy on
liiallinen usko keskityksen etuihin ja uusien oppimisympäristöjen
ylivoimaisuuteen. Suuruuden ekonomia toimii tavarantuotannossa ja vaikkapa
voimalaitoksissa, mutta ei lasten kasvatuksessa. Ja sitten vielä on hyvä
muistaa, etteivät seinät opeta eivätkä sohvat pehmennä opin uppoamista. - Ja kolmas tekijä
puoltaa lähietäisyydellä olevaa koulua, koska koulumatka on mukava eikä
pikkukoululaisen tossu jätä hiilijalanjälkeä. - Ja sitten tuttu
koulunumero 4: Perinne ja historia eivät ole rasitteita vaan ne kasvattava
menneisyyden hallintaan, joka antaa tulevaisuudelle toivoa. Kuparivuorelta
alkoi Naantalin kansakoulusivistys. - Ja viidenneksi:
Yhtä asiaa isäni Armas Rönnholm viisikymmenvuotisen kunnallisuran ajalta
jaksoi katua. Se oli, että hän hyväksyi Kuparivuoren vanha koulutalon purkamisen
vuonna 1963.