Suomessa on tuettu polkupyän käyttöä; sähköpyörille on annettu tukea autosta luovuttaessa ja työantajat voivat hankkia sähköpyöriä henkilökunnalle.
Väylärakentamisessa meillä on vanhastaan ollut tapana, että pyörätiet on tehty maastoa mukaileviksi; ne mutkittelevat nousevat mäkiä ollen siten profiililtaan paljon jyrkempiä ja ajomatkakin on pidempi kuin ajoneuvoväylillä. Tässä henki on ollut kustannusten säästö.
Toinen ongelma on pyörteiden hoito ; auraus ja liukkauden esto on hoidettu toisessa vaiheessa jos silloinkaan kuten nyt paannejäiden kohdalla kuten kuva kertoo:
Yhtäkkiä yllättäen olet peilikirkkaalla jäällä kurvissa. Hengenvaarallista.
Tässä on myös kyse rakenteellisista virheistä, sillä pyöräteiden standardit ovat polkurakentamista. Kuten mainitsin, kustannusten säästöstä on kysymys.
Tähän epäkohtaa on puututtava jo nyt ja tietenkin tulevien tieratkaisujen yhteydessä.
Naantali voi sen tehdä, koska Naantali hoitaa omia raitteja selvästi valtiota paremmin!
Jotenkin kuvittelisin, että jalankulkijoita on moninkertaisesti enemmän kuin pyöräilijöitä? Miksei heidän turvallisuutensa puolesta näy hätähuutoja? Hengenvaarallista on nääs ollut myös jalkaisin ulos lähteminen tänä talvena. Monelle meistä se on kuitenkin ainoa vaihtoehto päästä jo pakollisille asioille: kauppaan, apteekkiin, terveyskeskukseen ja oikeastaan mihin vaan. Bussillakin tietysti voi mennä, mutta hengenvaarallisimpia ovatkin usein bussipysäkit, tyyppiesimerkkinä Länsikeskuksen Cittarin pysäkki Turkuun päin mentäessä. Myös liikekeskusten parkkialueet ovat olleet suorastaan kammottavassa kunnossa – ja ne on monessa paikassa ylitettävä päästäkseen sisälle. Kieli keskellä suuta, koko kroppa jännityksestä jäykkänä on saanut köpötellä, vaikka olisi nastakengät jalassa.