Laamanni Eero Sutinen menehtyi nopeasti edenneeseen
sairauteen helmikuun ensimmäisenä päivänä 2016.
Vaikka hänen kuntoaan olivat rasittaneen
vuosien varrella epäonnisuudesta johtuneet vaivat tuli tieto hänen poismenostaan
yllättäen. Eero olisi seuraavaksi täyttänyt 79 vuotta.
Naantalin poliisimestarin poika valitsi lakimiehen uran,
josta tulikin harvinaisen pitkä. Hän oli viimeinen ukkotuomari, joka palveli 70
vuotiaaksi asti tuomioistuimissa.: Hovioikeudessa neuvoksena, Halikon, Vehmaan
kihlakunnantuomarina ja viimeiset vuodet Turun seudun käräjäoikeuden laamannina.
Määrätietoinen ja tiukka, itsepäinenkin juristi oli omaksunut tuomarin
velvoittavan tehtävän hoitaa oikeutta. Mutta hän innostui viimeisessä virassaan
myös kehittämään hallinto- ja oikeusprosessia nykyaikaisien mahdollisuuksien
mukaisesti. Jos Suomen byrokratia olisi taipunut Eeron ideoihin, olisi
oikeuslaitoksen tehokkuus tehnyt jo ajat sitten tuottavuusloikan esimerkiksi
poistamalla kahdenkertaisen kuulemisen siirtymällä digitaaliseen taltiointiin.
Eero Sutinen oli vuodesta 1973 alkaen parikymmentä vuotta Naantalin valtuustossa ja alusta alkaen Naantalin kaupunginhallituksessa ensin
kaupunginjohtajan varamiehenä ja sitten kolme kautta puheenjohtajana.
Tuona
aikaan Naantali kasvoi ja kehittyi Eeron johdolla suotuisasti; Naantalin
palveluvarastus parani ja teknisesti kaupunki astui lopullisesti nykyaikaan.
Menestystä oli liiketoimissa ja elinkeinojen kehityksessä monipuolistuttiin
elettiin matkailun nousun aikaa.
Eeron tullessa vähän yllättäen vuonna 1973 kuolleen Juuse
Jyväkorven jälkeen paikallisen Kokoomuksen vahvaksi mieheksi vallitsi vielä
Naantalin voimakkaat vastakkainasettelun asetelmat, joiden taustalla oli parin
vuosikymmenen kaupunginjohtajakiistat. Eerokin ne tunsi. Mikään harmonia ei
pikku Naantalin yllä leijunut.
Eero Sutisen itseään korostamaton johtaminen tasoitti yhteistyön tietä. Eikä
hän päässyt helpolla, sillä hallinnolline kriisi oli odottamassa taas kerran
kaupunginjohtajan ja luottamushenkilöhallinnon välillä. Sen ratkaisussa Eero
joutui tekemään vastenmielisiä ja vaikeita ratkaisuja nostamalla kaupungin parhaan
oman ja puolueensa edun edelle. Sellainen toiminta herätti luottamusta ja nosti
arvostusta muiden silmissä.
Naantalin
Musiikkijuhlia ei Naantalissa ilman Eeroa olisi. Naantalista tuli Eero Sutisen
aikana arvostettu Suomen toinen pääkaupunki.
Kokoomuspuolue oli hänelle itsestään selvä valinta. Ajatusmaailmaltaan Eero oli
konservatiivi ja markkinatalousmielinen. Luonteen määrätietoisuus ja paikallispatriotismi yhdistettynä pragmaattiseen käytännöllisyyteen oli hyvä lähtökohta laajempaan yhteistyöhön. Hänellä oli itseluottamusta kuunnella muita ja etsiä ratkaisuja. Ja kun
sellainen oli löytynyt, niin se toteutettiin. Sellaista toimintamallia
kunnioitettiin. Sitä taidettiinkin ymmärtää parhaiten muiden puolueiden keskuudessa, kunhan mielssä muistettiin pitttä, että
liian kireälle ei jousta saanut kiristää.
Eero Sutinen ei
sietänyt itsensä esillä pitämistä. Niinpä hänen merkityksensä ei ole saanut oikeutettua
huomiota. Hänen kaltaisia joukoissamme on liian vähän.
Olemukseltaan Eero oli poikamaisen ilkikurinen, tarvittaessa
veijarikin. Hänen seurassaan oli hauskaa.
Kirjan nimenäkin käytetty Tuomari ja hieno mies nousee mieleen Eeroa muistellessa, samalla muistinauhan
”elävässä kuvassa” Eeron hymy on kääntymässä hykerteleväksi nauruksi.
Eeron myötä poistui paljon, mutta enemmän hän jätti kaipaaville läheisilleen ja
monille ystävilleen.
