Presidentin selkeät painotukset EU:n tärkeydestä, olivat tärkeitä ja tervetulleita kansallisia linjauksia:
Euroopan unionia tarvitaan enemmän kuin vuosikymmeniin, mutta se on nyt
heikompi ja hajanaisempi kuin koskaan.Nyt on enteilty, että presidentit Putin ja
Trump tulevat käymään keskustelua Euroopasta yli Euroopan. Syyrian osalta taas
kerrotaan Venäjän ja Turkin tapailevan rauhaa. EU ei voi olla poissa niistä
pöydistä, joissa tulevaisuutta järjestellään.”
Hyvä on huomata, että hän puhui asiasta, jossa on ollut ja
on rajankäyntiä instituutioiden henkilöidenkin välillä. EU asiat kuuluvat
pääministerivetoiselle SOS hallitukselle. Miksi presidentti näin voimallisesti tämän
asian nostaa esille?
Siksikö, että hän on tasavallan unilukkari vai siksi, että
ulkopolitiikan johtamien on hänen vastuullaan.
Näen, että molemmilta kannoilta katsottuna painotus oli aiheellinen; Suomen
turvallisuus edellyttää laajaa yhteistyötä ja juuri siksi SOS hallituksen
haparointi vaatii tukistusta.
Vasemmiston piirissä aika ajoin karsastetaan presidentin
yksilön vastuun korostamista. Meidän tulisi ymmärtää, että yksilön vastuu on
eri asia kuin itsekkyys.
Ihan tavallisilla asioilla on merkitystä apua annettaessa,
vaikkapa syrjäytymisen, koulukiusaamisen tai yksinäisyyden torjunnassa. Se ei
ole julkiselta vallalta pois, niin kuin joskus pelätään, päinvastoin, yhdessä
maata rakennetaan.Ilotulitukset, juhlan humut, saati juhlapuheitten
sanat; niistä on vaikea ilahtua, jos oma elämä on liian vaikeaa.Tällainen kansallistuntoinen yhteisö voi menestyä muita
paremmin, muttei pidä itseään muita parempana. Se ei sulje ulkopuolelleen
ketään, ei syntyperänkään vuoksi, vaan huomioi ja kutsuu osallistumaan. Se
kertoo, että tässä maassa on hyvä elää.
Vasemmistolaisen yhteisvastuun pelkona on aiheellisesti
ollut niin kutsuttu turruttava hyväntekeväisyys. Siihen on suhtauduttu karsaasti siksi,
että sen on pelätty vähentävän poliittista vastuuta. Ajatuksen kulkuna on
ollut, että henkilökohtainen hyvän tekeminen vähentää tarvetta julkisen sektorin
tasaaviin ja auttaviin toimenpiteisiin kuten verojen keräämiseen ja julkisen
sosiaaliseen rahoitukseen.
Sauli Niinistö sanoo, että yksityisen ihmisen avun antamien ei ole julkiselta
vallalta pois.
Asian voi ajatella toiseenkin suuntaan, että julkisen vallan auttavat
toimet ei ole riittäviä, vaan ne tarvitsevat myös yksilöiden hyvän tahdon
toimia.
Niinistö ei edusta nyky-kapitalismin kaikki voittajalle ajattelua eikä edes hieman
hienostuneempi ajatus siitä on, että kaikken tulis olla markkinaehtoista.
Vasemmistossa on monia teoreettista tai tekosyitä epäillä herroja:
Äärimmäisessä vasemmistossa on aika usein vallalla sellainen järjestelmän
vääryyksistä voimansa saavaa itsekkyys, että tässä järjestelmässä kaikki kotiin
päin vetävät toimet jopa vääryydet ovat sallittuja, koska rikkaat kahmivat
kuitenkin liikaa.
Ja sitten on toinen kategoria, jota voi kutsua laillisen edunvalvonnan oikeudeksi:
kaikki mikä kuluu ja on säädetty, pitää ottaa. Perustelu on myös, että
yksityisillä toimilla ei laajempaa tasausta aikaan saada.
Sauli Niinistön esimerkin voimalla oikeutta ja kohtuutta voi
olla naiivi, mutta ei se ole falskia saarnaamista vastoin tekoja, vaan päinvastoin
siihen liittyy usko, siihen mitä toivoo.
Sauli Niinistö ei varmaankaan itse koe muuttuneensa tai
muuttaneensa kannanottojaan. Hänen konservatismi on jalostunut ja se on
terveellistä vastapainoa pitkään vallinneelle rahan vallalle.
Hänen puheen kuuleminen aikaan sai uskoa harkittuun hyvään, laaja-alaisuuteen ja yhteistyöhön
