Kun seuraa tällaisen jäähdyttelevänä asianharrastajana ymmärtää, ettei näillä silmillä osaa arvioida kovin objektiivisesti. Samaa vikaa tuntuu olevan kommentaattoreilla, joiden arvioit voisi suurella varmuudella tietää etukäteen.
Siksi tartun vaan pariin kohtaan: Li Andersson kirvoitti ainoat aplodit nuorelta yleisöltä ja Olli Rehn käytti harkitusti aika, mutta muistutti, että puolustusmäärärahoja alensi Kataisen Stubbin hallitukset – mutta ei maininnut sen hallituksen valtionvarainministeriä, joka oli Jutta Urpilainen.
Jussi Halla-aho on ”poikkeava nuori” ja saa siksi paljon aikaa juontajan ohjaamana. Sama näyttää taas toistuvan Ylenkin ohjelmissa, kuten aikaisemmissakin vaaleissa.
Jussi Halla-aho kehuu puhuvansa venäjää eikä ole sinisilmäinen. Sinisilmäisyyttä pahempi vika on yksisilmäisyys.
Hyvältä paikoin vahvalta vaikuttava Jutan esiintymisen ongelmana on erottautuminen – hän on vähän Alexin kyljessä, mikä on ymmärrettävää, entisiä ministerikavereita kun ovat. Mutta se antaa koston haluiselle Li:lle mahdollisuuden.
Hankala asetelma , jonka Jutta varmaan tunnistaa.
Toivotaan voimia ja viisautta.
