Nyt kun Porin mammuttitapahtuma käynnistyy kauniin sään
suosiessa keskellä parasta kesää ja kesälomia, mieleeni nousee kysymys: Tuleeko
villoja?
Syventävätkö keskustelut ymmärrystä ja avaavatko ne näköaloja? Vai
onko tapahtuma tiedotusvälineiden täyteohjelmaa?
Tapahtumat laajuus ja toimintamalli ei ole ristiriidaton hyvien pyrkimysten
kannalta. Tilaisuus on pakollinen julkisuudesta eläville ja tähän liittyy ”työsuojeluongelma”.
Ja suojelun tarpeessa ovat päätöksentekijät, poliitikot etunenässä. Vaikka
puhutaan kansanedustajien pitkistä lomista, olen huolestunut heidän
vapaa-ajastaan tai tarkemmin sanottuna vapautetusta ajastaan. Jokaisella
pitäisi olla oikeus ja velvollisuus irrottautua työhön liittyvistä mieltä askarruttavista
asioista viikoittain, kuukausittain ja vuosittain. Vuosiloman pitäisi olla
selkeä yhtäjaksoinen vaihe. Suomessa olemme tottuneet, että heinäkuu on siihen
sopivin aika. Nyt heinäkuun keskellä ajoitettu tapahtuma pakottaa kaikki
Helsingin rouvat ja herrat jatkamaan sitä samaa, mihin juhannuksen jälkeisellä
viikolla juututtiin.
Ehkäpä esimerkiksi sote- asemasodan kannalta olisi parempi antaa olla ja vapauttaa
itsenä kaavoista. Ehkäpä jokin auringonsäde voisi antaa valaistusta enemmän,
kuin se ärsytys minkä kuluneiden argumenttien kuulemine aiheuttaa.
Kirjoitin tuollaisen mielipiteen ja lähetin sen viime perjantaina 13 päivänä HS:n ja TS:n
mielipidesivuille. Toistaiseksi se ei ole ylittänyt kynnystä. Sunnuntaian 15.8.2018 huomasin,
että Saska Saarikosken haastattelussa Nobel proffa Bengt Holmström on pohdiskellut nykyistä
politiikkaa ja hänen viime vuonna Kultarannassa esittämiä epäileviä näkemyksiä
politiikan avoimuudesta ja siitä mitä hänen palkitun teoriaansa valossa aikamme trumpimaisuus tarkoittaa:
EPÄSYMMETRISEN tiedon teoria auttaa Holmströmin mukaan
ymmärtämään myös amerikkalaista nykypolitiikkaa. Presidentti Donald Trump on
jatkuvalla twiittaamisellaan luonut illuusion suuresta avoimuudesta.
Presidentti näyttää sanovan kaiken, mitä ajattelee, vaikkei sano juuri mitään.
Professorin mielestä Trump tuntuu aidolta silloinkin, kun ei puhu totta, kun
taas muut poliitikot tuntuvat teeskentelijöiltä, vaikka puhuisivat totta.
”Trumpin rehellinen epärehellisyys toimii paremmin kuin muiden poliitikkojen
epärehelliseltä tuntuva rehellisyys”, Holmström arvioi.
Holmströmin mukaan politiikan läpinäkyvyys on aina pelkkä
illuusio. Kun asioita twiitataan tai vuodetaan julkisuuteen, ihmiset
kuvittelevat näkevänsä todellisuuden, mutta oikeasti he kurkistelevat
pikkuruisesta avaimenreiästä.
”Se kanava on hirveän ohut. Ihmiset eivät näe kontekstia eivätkä kokonaisuutta,
mutta vaarana on, että he kuvittelevat tietävänsä kaiken tarvittavan.”
Tietämättömiä mutta vaativia äänestäjiä mielistelevä poliitikko ei tee
välttämättä kaikkein parhaita päätöksiä – tai mitään.
Holmström vertaa tilannetta amerikkalaiseen lääkäriin, joka voi jättää vaikean
leikkauksen tekemättä, jotta ei joudu vastuuseen hoitovirheestä.
Holmström ei ole poliitikko eikä edes politiikan tutkija.
Hän
selvästi tarkastelee asiaa päätöksenteon teoreettiselta kannalta pitäen
tavoitteena, että päätöksenteko olisi tehokasta ja tai vähintään toimivaa.
Tästä lähtökohdasta logiikka ja matematiikka olisivat poliittisessa
päätöksenteossa tärkeässä roolissa.
Mutta, kuten hän toteaa, politiikan läpinäkyvyys on pelkkä illuusio, niin myös poliittinen vaikutelma
laajemminkin on liian usein twiittien mielikuvista rakentunutta mystiikkaa,
jota hallitaan enemmän eri sorttisilla ”jumaluusopeilla”, joiden vaikutus
kohdistuu ihmismielen epärationaaliseen osaan.
Kun ihmistä on osattu pelotella
paholaisella, niin miksei siihen tehtävään sovi eri värinen pakolainen. Jos taivaisten
valtakunnassa on hohtoa, niin miksei suuressa isänmaassa.
Mietitään tänään tätä ja vaikka sitä, että miksi suurvalloissa vallalla vain usko eikä toivo eikä rakkaus.
MR
