Päätöksenteko
JOKAINEN meistä tietää, että päättäminen on joskus
tuskallisen vaikeaa. On helpompaa lykätä, jahkailla ja jossitella kuin tehdä
harkittu päätös. Ja kaiken vaivan jälkeen saatat kuitenkin huomata, että päätit
väärin.
helppoa on ajelehtia tilanteesta toiseen. Päättäminen on raskasta, ja usein
päätöksiin liittyy jälkikäteen pettymys, vastaa Eeva vilkkumaan tämän päiväisen
Hesarin haastattelussa
”Pettymys johtuu osin siitä, että ihmiset ovat päätöksiä tehdessään
optimistisia. Uudelta työpaikalta odotetaan liikoja, markkinointiosasto
ennustaa kampanjalle liikaa myyntiä, ja poliitikot arvioivat kustannukset liian
edullisiksi. Toisaalta, jos odotukset olisivat matalia, kukaan ei koskaan
ryhtyisi yhtään mihinkään”, Vilkkumaa sanoo.
”Vinoumilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että meillä on
taipumus hankkia ja uskoa tietoa, joka tukee jo vallitsevia mielipiteitämme.
Tämän voi helposti todeta vaikkapa seuraamalla ihmisten käyttäytymistä
sosiaalisessa mediassa.” Mauno Koivisto jo aikoinaan ennen 1966 vaaleja: Jos omat
mielipiteet ja tosiasiat ovat ristiriidassa sen pahempi tosiasioille.
Meillä on myös taipumus vähätellä näkemyksiimme vaikuttavia tekijöitä, ja
meillä on taipumus liioitella myönteisten käänteiden todennäköisyyttä.
Jälkimmäistä kutsutaan toiveajatteluksi.
”Jo pelkästään tämän tiedostamisesta on hyötyä”, Vilkkumaa sanoo.
AJAN mittaan jokaisesta voi kehittyä hieman parempi
päättäjä. Kokemus vähentää päätöksenteon aiheuttamaa stressiä, ja muutaman
virheelliseksi osoittautuneen valinnan jälkeen ymmärtää, että päätöksiä voi
muuttaa.
”Huonoin vaihtoehto olisi lukkiutua tehtyyn päätökseen”, Vilkkumaa opastaa
Demokratia ja valtuusto
”Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin
hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika
ajoin on kokeiltu.” Sanoi pääministeripaikan menettänyt Winston Churchill.
Demokratia pitää puolustaa ja sitä pitää puolustaa oikeilla asioilla ja niiden avoimella
käsittelyllä. Ei pidä yliarvioida asukkaiden kiinnostusta poliittisiin
kysymyksiin eikä aliarvioida heidän käsitystä asioista.
Nykyinen tiedon välitys on helppoa teknisesti, mutta sisällön kannalta vaikeaa
ja siksi olisi hyvä, jos valtuustosta välittyisi oikean laatuinen ja
kiinnostusta herättävä kuva asukkaille.
Ehdotukseni on, ja teen sen samalla suojellakseni teitä valtuutettuja erityisesti minulta:
Viisi minuuttia ryhmille kaksi kertaa kevät ja syyskaudessa, muissa asioissa
kaksi minuuttia korkeintaan kaksi minuuttia kuitenkaan rajoittamatta
puheenvuorojen määrää.
Kyselytuntijärjestelmä voidaan saada toimivaksi, jos joskus siirrytään
pormestarimalliin. Jos nykyisellään kyselyinstituutiota ajatellaan, olisi ainut
sopiva vastaaja kaupunginjohtaja, jolla on itsenäistä päätösvaltaa.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja voi vastata kaupunginhallituksen päätöksien
mukaisesti, mutta lisäkysymyksiin hänellä ei ole valtuuksia.
Kansalaisaloitteet ovat osoittaneet elinvoimansa valtakunnan tasolla. Olisiko
aihetta muuttaa kategorioita kunnallisella tasolla siten, että yli 200 asukkaan
allekirjoittama aloite saisi nopeamman ja perusteellisemman käsittelyn kuin
yksittäisen henkilön aloite.
Sitten pieni henkilökohtainen nostalgian hetki. Muistan, kun
olin lähdössä ensimmäiseen valtuuston kokoukseen villapaidassa – olinhan
60-luvun radikaali.
Isäni sanoi, että on
sinulla paremmatkin vaatteet, demokratia on tärkeä asia ja sitä pitää
kunnioittaa ja pukeutua siististi. Ajatuksissa ja puheissa saa vapaampi, mutta
kaikkien vakaumusta tulee kunnioittaa. Ei huono ohje!
Ja lopuksi ei tässä olla missään muistotilaisuudessa, vaikka
olenkin naapurin tyttärenpojan määritelmän mukaan ole kuolevaisessa iässä. Menen
tuonne takapenkkiin sinne missä olen suurimman osan valtuustossa oloaikani
ollut ja yritän täyttää velvollisuuteni aktiivisena valtuutettuna.
Kiitän menneistä ja toivotan onnea ja kestävyyttä kaikille niin uusissa kuin
vanhoissa tehtävissä oleville.
Mikko Rönnholm, entinen valtuuston puheenjohtaja
