Birgitta ooppera Naantalin kirkossa oli suuri, näyttävä ja kuuluva esitys, josta ennakkoon puhuttiin paljon. Jälkeenpäin suurissa medioissa olivat hyviä, kun asiantuntevilla suilla kehuttiin
sävellystä, esiintyjiä sekä myös kokonaisuutta.
Naantalin 575 vuotisjuhlien pysyvä muisto, jolle toivotaan jatkoa.
Tällaisen hankkeen onnistuminen vaatii niin monien osasten yhteenliittymistä; ei
kannata edes arvioida toteuttamisen vaikeuksia, joten onnittelut siitä.
Rohkenen oman henkilökohtaisen kokemuksen tunnoista kertoa:
Lippu-palvelusta oli helppo ostaa haluamastaan paikalta liput.
Valitsin 21. rivin siitä kirkon takaosan nousevien tuolien osasta
käytännöllisistä ja myös kokemuksen perustelle hyvistä syistä.
Nyt tuo kohta sattui voimakkaan orkesterin ja suurten kuorojen sekä urkujen
vaikutusalueeseen siten, että laulujen voima ei riittänyt tasapainoon. Muualla istuneilta
kuullun perusteella tilanne oli parempi suorastaan hyvä alapermannolla.
Jatkossa tämä on ehkä syytä ottaa huomioon ja varmistaa, että ainakin näille
paikoille riittää libreton tekstejä.
Tämä on sitten varmaankin omaksumiskyvyn puutetta ja taiteellisuuden
ymmärtämättömyyttä, mutta en saanut alku pelästyksenkään jälkeen palvelija
Annan kevytkenkäisyyttä ilmentävään nykyaikaiseen asuun makua.
Näiden kommenttien taustalla voi olla alitajuntainen
katolisuuden kammo, joka ei johdu vain Timo
Soinin esiintymisistä, vaan kirkon kannanotoista ja toimintatavoista.
Reformistisessa liikkeessä oli aikoinaan kysymys myös maallisesta vallasta,
mutta kyllä se oli välttämätöntä myös opillisesti. Ei tuohon katoliseen
koreuteen, jota tosin Birgittakin ansiokkaasti vastusti, saa hurahtaa.
Ja sitten vielä lopuksi selittelemättä ja erittelemättä totean vaan, että yksinkertaista mieltäni häiritsee mystiikka.
MR