Ranskan vaalit ovat Euroopan vaalit

Victor Mallet Perpignanissa ja Leila Abboud Pariisissa kirjoittava kolumnissaan Putinin varjosta

Elefantti huoneessa näiden kahden viikon aikana on Venäjän johtaja.

 Le Pen yrittää perustella ohjelmaansa, joka puoltaa ”turvaliittoa” Venäjän kanssa ja yhteisten puolustushankkeiden lopettamista Saksan kanssa. ”Tämä oli ennen sotaa”, hän vastasi tällä viikolla televisiohaastattelussa, kun häneltä kysyttiin yhteistyöstä Venäjän kanssa. Mutta totta kai, ”muutaman vuoden kuluttua”, hän sanoi, Venäjä on yhdistettävä uudelleen Eurooppaan, jotta se ei joutuisi Kiinan syliin – ”ihan kuin herra Macron halusi”.

Tämä kaikki on musiikkia Kremlin korville. Vuonna 2017 sekaannuttuaan Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjaan, joka toi Donald Trumpin Valkoiseen taloon, Venäjä asetti kohteeksi Ranskan presidentinvaalit. Macronin kampanjasähköpostitilit hakkeroitiin ja kymmeniä tuhansia viestejä vuodetiin.
Viisi vuotta myöhemmin Putinin varjo leijailee laajasti Ranskan poliittisella näyttämöllä ja panokset ovat vielä korkeammat.
Le Penin valinta Viktor Orbanin uudelleenvalinnan jälkeen Unkarissa antaisi Venäjän johtajalle vähintään yhtä arvokkaan pokaalin kuin sotilaallinen voitto Donbasissa. Hänen unelmansa Euroopan horjuttamisesta toteutuisi vihdoin.

Ranskalla on kaksi viikkoa aikaa herätä, keskustella demokratian hinnasta ja todistaa hänen olevan väärässä.

Simon Kuper kirjoittaa Luokan nokkelimman pojan kovasta paikasta

Ranskalaisten rokotusvastaisten asenteiden sulaminen opetti minulle jotain: useimmat ranskalaiset puhuvat radikaalimmin kuin ajattelevat. Ranskan menetetty keisarikunta, sen vallankumouksellinen menneisyys ja liberté, égalité, fraternité -motto jokaisessa julkisessa rakennuksessa kannustavat kaikkia utopistiseen ja suurenmoiseen retoriikkaan.
Jokapäiväinen todellisuus tuottaa väistämättä pettymyksen.

Tärkeää on kuitenkin, että retoriikka ei välttämättä ole sitä, mitä ihmiset uskovat. Monet ranskalaiset ääriliikkeen äänestäjät asettavat esteettisen asenteen poliittisen kannan ilmaisemisen sijaan. Monet heistä haluavat hiljaa älykkäästä ylikoulutetusta elitististä presidentiksi. He tietävät, että niin on aina tapahtunut vuodesta 1945 lähtien. Se tapahtuu todennäköisesti uudelleen tässä kuussa. Mutta ikuisesti kurja äänestäjäkunta ja alhainen äänestysprosentti voi tapahtua onnettomuuksia.

Ranskalaiset ovat paljon vartioita. Pelissä on Eurooppa ja meidänkin tulevaisuus, sillä EU:n yhtenäisyys joutuu koetukselle eikä siitä hyvää seuraa.

François Mitterrand piti viimeisen merkittävän puheen 1995 Euroopan parlamentissa, jossa hän varoitti  kiihkeän kansallismielisyyden johtavan sotaan. Pitkään tuntui,  ettei se voi olla mahdollista. Mutta tänään se on täyttä totta.