Econimist-lehti lyhyesti arvio Euroopan sosialidemokratian
tilaa. Arviossa ei ollut mitään merkittävää uutta, paljon tunnettua ja
tunnistettua. Mutta kyllä kertomukseen kannatta tutustua. Siihen liittyvä
grafiikka puhuu karua kieltä. Referoin tähän vapaasti artikkelin kohtia:
Pasokofikaatio leviää Eurooppaan.
Se tarkoittaa, että muualla
Euroopassa on käymässä, kuten kreikassa Pasokin romahti muutamassa vuodessa 45
prosentista viiteen(5).
Vuosisadan alussa voit ajaa Ivernesistä Vilnaan tai läpi Skandinavian kohtaamatta yhtään
oikeistohallitus, nyt tilanne on päinvastoin. Sosialidemokraatit ovat
harvinaisuus ja pienempänä osapuolena koalitioissa.
Mihin ovat äänestäjät
hävinneet?
Monet ovat tulleet vedetyksi populisteihin, yleensä anti-markkinataloutta
edustaviin vasemmistopuolueisiin eteläisessä
Euroopassa ja maahanmuuttoa vastustaviin oikeistopuolueisiin pohjoisessa. Myös vasemmalle osapuolella on
vaihtoehtoja: feministit, piraattipuolueet (vrt Islanti) ja vihreät, liberaalit
ja keskusta-oikeisto myös hyötyneet sosialidemokraattien kustannuksella. Ja
niin tietenkin sohva puolue eli
nukkuvat.
Vasemmalle keskellä
olevat sosiaalidemokraatit näyttävät
puolustavilta ja epämääräisiltä, kyseessä on enemmän vanhojen etujen puolustaja
kuin uusien urien kehittäjä. Sosialidemokraatit
eivät ”ole vastustajia eikä moottoreita”,
sanotaan. Entinen marxilainen sionisti
ja elämänsä lopulla universaaliksi sosialidemokraatiksi itseään nimittänyt brittiläinen historioitsija Tony Judt yritti viimeisinä
elon päivinään kirjallan ”Huonosti maa makaa”, herätellä henkiin sosialidemokratiaa kehumalla
sen tarpeellisuutta saavutuksilla.
Miten meidän pitäisi alkaa nostaa sukupolvemme
pakkomielteestä aineelliseen
hyvinvointiin ja luopua välinpitämättömyydestämme muita asioita kohtaan.
Ehkä voimme alkaa muistuttaa itsellemme ja jälkeläisillemme, että se ei aina
ole ollut näin. Nykyinen talousajattelutapa ”economistically” , kuten olemme tehneet nyt kolmekymmentä vuotta,
ei ole luontaisia ihmisille. On ollut aika, kun elämämme oli toisella tavalla
järjestetty. Hän viittaa moniin huonompaan suuntaan menneisiin kehityssuuntiin.
Mutta saavutukset eivät ole monien äänestäjien mielestä sosialidemokraattien
omaisuutta. Heille sosialidemokraattien ajamia asioita löytää muualtakin. Ajatellaanpa
vaikka Angela Merkelin esityksiä eläkeiän alentamisesta, vähimmäispalkan nostosta
tai ympäristönsuojelusta ; ne ovat merkkejä keskustan
tulemisesta sosialidemokratian tontille.
Toisella puolella äärivasemmalla valtaan tulleet tai sitä havittelevat ovat omaksuneet
myöhemmin sosialidemokraattista linjaa. Ekonomisti
Yanis Varoufakis, Syriza’s ensimmäinen valtiovarainministeri kutsuu entistä
puoluettaan ”uudeksi Pasokiksi”. Espanjan vasemmiston Podemos on
ollut neuvotteluissa keskusta- vasemmisto hallituksesta.
Kolme tekijää, joista Kannatta ottaa oppia:
Uudistuminen päättyy kansallisen hallituksesta, se ei ala
sieltä. Se alkaa kaupunki ja maakuntatasolta esimerkkeinä Manchester, joka on
pärjännyt globalisaation ja teollisuuden muutoksen kanssa ja Hampuri, joka taas on selvinnyt joustavien
koalitioiden avulla
Toiseksi tarvitaan johtajia joihin luetetaan ja pidetään
puolueen ulkopuolellakin. Esimerkkeinä Ranskan talousministeri Emmanuel Macon
ja Maltan pääministeri Joseph Muscat nykyisistä ja aikaisemmista Tony Blair ja Gerhard
Schröder
Ja kolmanneksi kannattaisi oppia Pohjois-Amerikasta, jossa
Barack Obama on tullut uudelleen valituksi
rakentamalla monipuolinen ja pluralistinen koalitioita. Koalitio, jotka
vaihtelivat etnisistä vähemmistöistä
kaupunkien liberaaleihin, epävarmoissa palveluammateissa oleviin ja
keskiluokkaisiin teollisuuden
työntekijöihin. Italian Matteo Renzi Kanadan
Justin Trudeau elvyttävät
keskustavasemmistolaista liittoutumaa
maailmanlaajuisesti.
Miten eteenpäin?
Halutessaan pärjätä Euroopan sosialidemokraattien on ottaa
huomioon alati muuttuva äänestäjäkunta, joka ei ajattele hellillä tunteilla, on
häilyvä ja hajanainen. Huomioon on
otettava myös monenlaiset kilpailijat, jotka innokkaasti varastavat demareiden
kannattajia.
Sosialidemokraattien pitää onnistuakseen olla kykenevä yhdistämään tilanteen analyysikyky, uskottavuuden ja vakuuttavuuden kanssa: Ja se ei ole mikään
pikkujuttu.
Historian nousuvesi ei enää kannattele, useimmiten pitää uida sitä vastaan. Sosialidemokraattien
on saatava aikaan omat virtaukset.
