Saksan vahva työllisyys ja vaihtotaseen ylijäämä ei ole
pelkkä kateuden aihe. Economist on analysoinnit tilannetta ja tässä yhden
sortin nelikenttäarvio.
Vaihtotase on jatkuvasti yli sallitun kuuden prosentin
(ylävasen taulukko) ja teollisuustyöpaikkoja (yläoikea ) on
suhteellisesti muita maita enemmän.
Yksikköpalkkakustannukset (alavasen) ovat laskeneet, mutta
kotitalouksen käytettävissä olevat tulot ja kulutusmahdollisuudet (alaoikea)
ovat pienentyneet.
FT lehti kirjoitti samaan aikaan Saksan työllisyysihmeestä
ja totesi aluksi, että työtuntien määrä on lisääntynyt vain kaksi prosenttia. Taulukko ylävasen.
Mutta mikä on ollut hinta: Matalapalkkaisten osuus
työvoimasta (yläoikea) on kasvanut ja köyhyysriski (alaoikea) on lisääntynyt ja
samalla matalapalkkaisten verorasitus (alavasen) maailman huippua!
Miksi eivät saksalaiset ymmärrä ?
Eräs syy on ollut ymmärrys nimittäin työmarkkinoiden yhteisymmärrys. Joustaviin
työsuhdemuutoksiin on liittynyt työsuhdeturva. Sitä ei haluta vaarantaa.
Ja
sitten toinen on valtion talouden tasapaino ja velkapelko. Se on hyve, jota
arvostetaan. Eikä tässä paljon paina se, että tämä politiikkaa on myrkkyä
muulle Euroopalle.
Saksan kovat vaatimukset sääntöjen noudattamisesta ovat
entisen papin mukaisia: Tehkää kuten sanon, älkää siten kuin teen.
Vaaliasetelmatkin näyttävät vanhan kertaukselta.
Kristillisdemokraatit CDU kumppaneineen ovat 38 prosentissa
sosialidemokraattien jäädessä 25 prosentin tasolla.
Entisen EU parlamentin puhemiehen Martin Schultzin liitokansleriehdokkuuden
aiheuttama alkuinnostus on laantunut ja parit osavaltiovaalitappiot ovat
murentaneet uskottavuutta.
Angela Merkel paistattelee maailmanlaajuisessa suosiossa. Häntä arvostetaan, mutta?
Hänen rohkeat pakolaispolitiikan linjaukset eivät näytä vuotavan oikealle. Taisi käydä
niin, että SDP:n muutamat edustajat tulivat lausuneeksi tuossa yhteydessä
ajattelemattomuuksia, jotka kääntyivät puolueen rasitukseksi.
SPD:n toivo yllä kuvatuissa talousasioissa.
Se on sinänsä
ymmärrettävää, sillä Saksan talouden vahvuudet ovat heikkouksia ja kuten yllä on kerrottu olisi
aika kansankin saada osansa.
SPD tiedottaa, että jos se voittaa syyskuussa aloittavansa €
30 miljardin investoinnit seuraavien neljän vuoden aikana sijoittamalla rahaa
valokaapeleihin, puhtaaseen energiaan, tutkimukseen ja kehitykseen, sekä tie- ja rataverkoston.
Koulut, päiväkodit, sairaalat ja hoitolaitokset saisivat osansa. Martin Schulz
sanoi suunnitelmat rahoitetaan liittovaltion, alue- ja paikallishallinnon
ylijäämillä, jotka ovat yhteensä € 56 miljardiin euroa, ja kasvattamalla ylimpiä
verokantojen 42-45 prosenttiin.
”Mikä on
tärkeämpää meille? Antaa vero kylkiäisiä rikkaille tai varmista, että sade ei
tule koulun katon läpi ja että lapset voivat käydä vessassa?” Martin Schulz
sanoi.
Muut pilkkaavat suunnitelmia.
Andreas Scheuer, pääsihteeri CSU, Baijerin
sisarpuolueellemme Ms Merkelin CDU sanoi SPD hallinnoimilla valtioilla on
ollut jo ”mega-mahdollisuuksia
investoida koulutukseen ja infrastruktuuriin”.
Hän mainitsi esimerkkejä Nordrhein-Westfalenin ja
Schleswig-Holstein, kaksi valtiota, jossa SPD oli menettänyt valta CDU vaalien
aiemmin tänä vuonna. Molemmat valtiot kärsivät suurista infrastruktuurihankkeiden ruuhkasta.
Angela Merkel puolustautuu sillä, ettei ole suunnitelmia
riittävästi ja ne vievät aikansa, ehkä sitten kun asioista sovitaan Emmanuel
Macronin kanssa – silloin päätetään mennä SPD:n suuntaan – niinhän on CDU ennenkin toiminut eli vastustajan pelitila tehdään ahtaaksi.
Entien jalkapalloilija Martin Schulz tietää, että maaleja on vaikea tehdä, kun vastustaja pitää palloa keksikentällä.
Tältä tilanne näytti taustana suomalainen koivikko.
