Naantalin ”miniä” Matti Rantasen kumppani Aura
Salla on ollut näkyvästi esillä
Hesarin sunnuntaisivuilla 9.10.2016:
Lokakuun alussa
Salla muutti Berlaymontin 12. kerrokseen, jossa toimii monelle tuiki tuntematon
keskus nimeltä European Policy Strategy Center. Se on komission
luxemburgilaista puheenjohtajaa
Jean-Claude Junckeria palveleva ajatushautomo.
Hyvä juttu, sillä tunnustan pettyneeni Aura Sallan aikaisempaan Turun
Sanomien haastattelun näköalattomuuteen. Synty sellainen käsitys, että Unionin
ongelma on vain viestinnän epäonnistuminen ja muutoin kaikki hyvin, kun lainsäädäntöä syntyy kaikkien parhaaksi!
Näin asiat aivan toisin: KAUKKA KATSOTTUNA ASIAT tuntuvat
OLEVAN SEKAISIN TAI SOLMUSSA, JOS TP Sauli Niinistöä lainaa.
Presidentit Tusk ja Juncker vetävät sama puoluetta edustaen
eri suuntiin, itäinen Eurooppa on täynnä fasisteja ja etelä pakolaisleirejä.
Deutsch Bank voi tulla syliin ja muu maailma ajamassa ohi niin osaamisessa kuin
infrassa. EI TODELLALKAAN OLE KYSE VIESTINNÄSTÄ.
Mutta tuo Sallan haastattelu olikin annettu Jyrki Kataisen
vaikutuksen alaisuudessa. Siellä näköalat ovat olleet kokoomuslaisia,
fantastisen pintapuolisia.
Muutama päivä on tehnyt Salalle ihmeitä. Nyt laukoo laukoo
räväkästi Suomen ja EU:n asioista: Natoon mennään ja EU:n hän toivoo kehittyvän
liittovaltioksi ja vaatii maataloustukien lopettamista. Se on selvää
puhetta. Ihan kuin hän olisi ottanut opiksi Raimo Sailaksen alla lainattuja
ohjeita:
Valtiovarainministeriön entinen ykkösvirkamies Raimo Sailas sanoo, että
nykyään poliitikot pelkäävät äänestäjiä ja mediaa. Siihen ei hänestä ole
aihetta.
Päättäjiltä hän
odottaa hyviä asiatietoja, kokemusta sekä kykyä kuunnella ja sovitella asioita.
”Hallituksen pitää
olla vahvempi kuin työmarkkinajärjestöjen. Sen pitää pystyä johtamaan maata.
Sitä varten se on olemassa”, Sailas sanoo.
Toiseksi hän
neuvoo hallitusta noudattamaan johdonmukaisesti omaa politiikkaansa sivuilleen
vilkuilematta. Raimo Sailas KL 20161008
Aura Sallan selkeä linjaukset ovat tervetulleita ja on
toivottavaa, että hän saa ajatushautomosta
selkeitä ideoita omia pyrkimyksiään varten. Tärkeintä kuitenkin olisi, että viestit
tavoittaisivat unionin jäsenmaiden
hallituksissa istuvia konservatiiveja,
niissä kun ei taida olla yhtään
liitovaltiolinjan kannattajaa ja yhteisvastuu sen välttämättömyydestä
huolimatta on vastatuulessa myös mm:ssa Suomessa. Populistipuolueet ovat
ottaneet muut ohjaukseensa esimerkkinä Suomi, joka ei edes
uskaltanut kannattaa pakolaiskiintiötä, vaan äänesti tyhjää.
Hallituksella on omat ongelmansa eikä sosialidemokraateilla
ole hurraamista. SDP juuttui 2011
vaalien persupelkoiseen linjaan. Jaa siinä on jökötetty.
Mutta sitten iloiseksi yllätyksekseni sain
lukea HS:n pääkirjoituksesta 9.10.2016 SAK:n linjauksesta.
Työmarkkinarooliaan uudistava SAK ottaa hieman yllättäen aloitetta
itselleen. SAK toivoo, että unionille rakennettaisiin tasausrahasto. Rahastoon
kerättäisiin yhteisvastuullisesti varoja hyvinä aikoina. Huonoina aikoina
varoja käytettäisiin siellä, missä elvytystä tarvittaisiin. SAK:n idea ei
nykyisessä asennemaailmassa kantaisi. Mutta merkittävää on, että SAK astui
eteenpäin ja samalla Sdp:n nykyisen säikyn EU-linjan yli. SAK tarjosi Euroopan
vasemmistolle yhteiseksi säveleksi talouspoliittista elvytystä ja
yhteisvastuuta. Säveliä, jota Sdp ei ole viime hallituskausillaan vihellellyt.
HS 9.10.2016 pääkirjoitus
Tulikin mieleeni, että on Naantalilla tässäkin rooli,
tarkoitan tietenkin Jarkko Elorantaa. Se on vain kevennys, jolla alku liitetään
loppuun, kun toivotaan, että tämäkin olisi tosin pieni, mutta selvä signaali spekulatiiviselle
puolueelle.
MR
Ps. Asetelmaa, jossa ollaan ja johon yllä lääkkeitä tarjotaan, jonka suuntaa Junckerin komisison pitäisi kääntää, on HS:n pääkirjoituksen 10.10.2016 mukaan seuraava:
Ensi vuodesta on tulossa Euroopassa tuulinen – ja yhtenäisyyden kannalta
kovasti vastatuulinen. Ranskassa valitaan presidentti ja Saksassa
liittokansleri. EU-kriittiset, populistiset ja vapaakauppaa vastustavat
voimat ovat nousussa molemmissa maissa. Jos Turkki ei pidä kiinni EU:n
kanssa tekemästään pakolaissopimuksesta, turvapaikanhakijoiden määrä voi
taas kasvaa. Tähän maastoon putoavat vielä repivät brexit-neuvottelut.
