Seuraan täällä Saimaan rannalla julkisen tiedonvälityksen tietojen pohjalta maailman menoa:
- Päällimmäisenä jännityskohteena on Ranska, joka on vakava asia Euroopalle
- Ison Britannian labourin voitossa on kysymys määrästä ja siitä miten puolue sisäisesti selviää.
- Kaikkein suurin kysymys on Joe Bidenin oma ja läheisten arvio tilanteesta
Mutta Suomen käännytyslaki siirtää jopa eduskunnan kesälomia
Kysymys on identiteettipolitiikasta, jossa on muodollisesti vastakkain Suomen turvallisuus ja ihmisoikeudet. Käytännössä pelin politiikka on vienyt keskeisimmän roolin sen sijaan, että olisi etsitty oikeaa tasapainoa.
Ben Zyskowicz puhuu entisten kommunistien johtamasta Venäjän aggressioista. Ihmettelen ettei hän pano painoa ihmisoikeuksien luokkauksille. Timo Harakan mukaan kyse on historiallisesta erikoistapauksesta ja vertaa tilannetta Puolan ja Unkariin demokratian vastaisiin hallituksiin. Asian puolustaminen väärin argumentein on huonoa politiikka
Tietotulva on runsasta eikä rauhoittavaa.
Täällä Sulkavalla ollaan rajamailla. Pitäjän läpi kulki Ruotsin ja Venäjän raja ennen Suomen sotaa 1808.
Tuhannet Sulkavan soutajat eivät ole tietäneet soutelevansa entistä rajalinjaa pitkin. Täällä Venäjän uhka näkyy kun tarkemmin asiaan perehtyy:
Viisi vuotta sitten kirjoitin tällä palstalla:
”Partalansaaren Sarsuinmäen tykkiasema rakennettiin välirauhan aikana vuonna 1940. Cannet 152 mm rannikkotykki oli tuotu Laatokalta. Se kuului Salpalinjan puolustusvarustukseen, jonka näkyviä osia ovat kapeikoissa kuten esimerkiksi Sulkavan Vilkaharjulla olevat panssariesteet.
Tuliaseman vieraskirjaan oli ennen meitä kirjoitettu:
”Kyllä se Venäjä (NL) on aina paljon meille työtä teettänyt”
Ja nyt voimme todetta, että taas teettää.
Ja tällä asialla tehdään politiikkaa. Ja tämä on hankala sosialidemokraateille siksi, että puolue joutuu ottamaan vastuun valinnasta, johon Orpon hallitus tarkoituksella sen pakottaa.
Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin poliittisesti pienempänä riskinä lain voimaan saattamisen kuin sen torjumisen. Miksi?
Siksi, että arvaamattoman Venäjän provokaatio on riski, jonka toteutuessa lain puutetta moitittaisiin tilanteesta.
Jos taas mitään ei tapahdu, mitään ongelmaa lain heikkoukista ei toteudu, koska lakia ei tarvita.
