Antton Rönnholm referoi SDP 120 paneelissa USA:n suomenkielisten sosialidemokraattien Raivaaja- lehteä 1/1905 (Tällä palstalla virheellisesti on viitattu vuoteen 1916).
Lehdessä oli arvioitu Edward Bellamyn kirjaa ”katsaus taaksepäin vuodesta 2000” Se oli siis hänen silloinen käsitys tulevasta:
”Kenenkään ei tarvitse kärsiä puutetta missään muodossa ja tilaisuus ja varoja on yltäkyllin monenmoisiin mukavuuksiin ja elämännautintoihin. Rooman rahvaan vaatimus leipää ja sirkushuvitukselle tunnustetaan tulevaisuuden yhteiskunnassa täysin järkeväksi. Varsinkin työvelvollisuuden suorittamisen jälkeen, jolloin hän saa käyttää jäljellä olevan osan elämästään mielensä mukaan nauttien, kun saa valtiolta suorittamansa työn perusteella vuotuisen eläkkeen.
Sivistykselle antaa tulevaisuuden yhteiskunta suuren arvon. Jokainen kansalainen käy ennen työvelvollisuuden alkua valtion kouluissa, jossa hänelle annetaan paras mahdollinen kasvatus. Tähän on yhteiskuntaa velvoittamassa ensiksikin se, että sivistys on yksilölle itselleen onnen ja elämännautinnon ehto, toiseksi se seikka, että sivistys on välttämätön yhteiseen seuraelämään ja vielä lisäksi on syntymättömillä oikeus vaatia, että yhteiskunta takaa heille sivistyneet vanhemmat. Tästä näemme, että sivistysolotkin ovat tulevaisuuden valtiossa mitä parhaimmalla kannalla.
Lehden mukaan kuuluisa sosialisti Nebel on Bellamyn ankarampoai vastustajia. ”Ballamy luottaa siihen, että rauhallinen kehitys viimein johtaa olot tuolle ihanteellisella kannalle, jota vastoin Nebel uskoo, että ainoastaan sorrettujen taistelu oikeuksien puolesta voi taata yhteiskunnassa vähempiosaisille valoisamman ja toivorikkaamman tulevaisuuden.
Nebelin ja ja Bellamyn näkemyseroista voi todeta, että Nebel oli enemmän väärässä: Ei ainakaan väkivaltainen luokkataistelu ole valoa ja toivoa tuonut – pikemmin se on ne vienyt.
Sivistykseen liittyvä kohta, joka oli Anttoni puheenvuoron pointti, osui kohtaloisen hyvin ainakin Suomen olosuhteisiin. Mieleen painuva kohta oli ”Syntymättömillä oikeus vaatia, että yhteiskunta takaa heille sivistyneet vanhemmat”.
Muutama näkökohta nykyiseen keskusteluun:
Syntymättämän oikeus on mielenkiintoinen kohta erityisesti apportin vastustajien sitä käyttäessä elämän puolustuksessa. Tämä on sivujuonne, eikä mennä siihen, kun ei ole tarvetta, sillä Bellamy puhui sivistyneiden vanhempien tarpeesta ja se oli keskeisintä ja se on myös siksi, että lähes kaiken muun voi lapsi varttuessaan muuttaa. Vanhempiaan hän ei voi vaihtaa eikä valita. Tätä seikkaa Arajärven Pena aina painottaa.
Tässä Bellamyn näkemyksessä on yhtymäkohta myös ympäristöajatteluun, jossa viisaan intiaanin muistutus siitä, maapallo on meillä lainassa lapsiltamme.
Mutta sitten tätä mielekästä pohdintaa ja kasvatuksen ja sivistyksen merkitystä sotketaan näkemyksillä, jotka lähtevät kilpailuyhteiskunnan menestysnäkökulmasta.
Demarinuoret ovat kuvanneet sosialidemokraattista yhteiskuntaa, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa tuskin tarkoittaen näitä uusimpia geneettisen perinnön ensisijaisuutta painottavia tutkimustuloksia, joista mm:ssa Hesari tiedesivuillaan referoi: Alla muutama lainaus artikkelista
USKO kasvatuksen ja kotiolojen suureen rooliin ihmisen elämässä horjuu pahan kerran, kun lukee käyttäytymisgenetiikan kaksos- ja adoptiotutkimuksien tuloksista.
Monia näistä tutkimuksista on tehnyt jo vuosikymmenien ajan yhdysvaltalainen Robert Plomin, Lontoossa King’s Collegen professorina nykyisin toimiva Plomin julkaisi viime vuonna kirjan Blueprint, joka sanoo vanhemmat irti kasvattajan ikiaikaisesta tehtävästä.
KESÄKUUSSA Helsingin Sanomat kertoi suomalaisten taloustieteilijöiden tekemästä kaksostutkimuksesta, joka käsitteli tuloeroja.
Havainto oli se, että kotiympäristö ei selitä lainkaan eroja ihmisten tuloissa. Noin puolet ihmisten välisestä vaihtelusta tuloissa palautui heidän geneettisiin eroihinsa.
Kansainvälisissä tutkimuksissa kotiolot osaltaan selittävät tuloeroja, mutta aika vähän. Selitysosuus jää keskimäärin kymmeneen prosenttiin.
Mutta löytyi sieltä muitakin näkemyksiä
Kotiympäristön erot selittävät tästä vaihtelusta keskimäärin 30–40 prosenttia. Se on poikkeuksellisen korkea osuus.
”Voi olla, että koulutukseen liittyy perheen kulttuurin periytyminen”, sanoo käyttäytymisgenetiikan tutkija ja Helsingin yliopiston kriminologian apulaisprofessori Antti Latvala.
”Yksilön kyvyt ja ominaisuudet vaikuttavat siihen, mihin hänellä on mahdollisuuksia. Kaikista ei voi tulla ydinfyysikoita. Mutta koulutusvalintaa voivat lisäksi ohjata perheen kulttuuri ja arvot. Arvostetaanko esimerkiksi akateemista koulutusta vai ei”, Latvala pohtii.
Yhdysvaltalainen psykologian professori Stephen Pinker muistuttaa kirjassaan The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature, että biologian ja oikeudenmukaisuuden yhteensovittaminen on täysin mahdollista. Vaikka sosiaalisen aseman erot johtuisivat lähes yksinomaan geneettisten kykyjen ja taipumusten eroista, näiden erojen tuottamiin lopputulemiin voidaan silti puuttua, jos niin halutaan.
Pohjaksi voi Pinkerin mukaan ottaa filosofi John Rawlsin ajatuksen tietämättömyyden verhosta. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan säännöt tulisi päättää kuvitteellisessa tilanteessa, jossa emme tiedä, mikä meidän paikkamme yhteiskunnassa olisi ja millaisin synnynnäisin avuin me joutuisimme siinä elämään. Ihmisten tulisi siis varautua tilanteeseen, jossa heillä kävisi huono geneettinen tuuri.
Nämä lainaukset kertovat myös siitä, että on yhteiskunnassa on monia tutkimuksellisia ja käytännön tietoon perustuvia käsityksiä kasvatuksen merkityksestä.
Viisaimmilta ohjeilta tuntuvat ne, jotka sanovat, että lasta pitäisi kasvattaa tavallisesti tarjoamalla normaalia ennustettavaa perhe-elämää. Liika ohjailu ja vaikkapa harrastuksiin pakottaminen puhumattakaan julmuudesta ja ankaruudesta voi olla lapselle vahingollista. Varmaan on myös niin, että erilaisista luonteen piirteistä johtuen se mikä yhdelle on hyväksi ei toiselle ole sopivaa. Ei geneettiseen tuurin jyräävään voimaan viitaten voi kasvattajan omaa vastuutaan kokonaan unohtaa.
Niin se on, että sivistyneet vanhemmat ovat lapselle ja yhteiskunnalle hyväksi.
Ja siihen sivistykseen kuuluu ymmärtää, ettei kaikista voi tulla Nobelin voittajia eikä NHL tähtiä. Se ei ole sitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Menestystä saa edistää mutta tärkeintä olisi hyväksyä ja arvostaa kaikkia saavutuksia erityisesti sitä, että oppii elämään itsenäisesti muita kanssaihmisiä ymmärtäen ja tukien ja siten varmistaen itselleen hyvän kohtelun eli kuten kultainen sääntö kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän.
