Raision sosialidemokratian alku on Turun puolella Kustaa
Perhon torpassa. 30 jäsenen Voima perustettiin 110 vuotta sitten. Raisio on
kasvanut harppauksin sosialidemokratian johdolla. Ristiriitoja kommunistien ja
välillä oman väen kesken on ollut, mutta kunnan kehitys on ennätyksellinen.
Raisio ei ole mikään tavanomainen kehyskunta, työpaikkaomavaraisuuden ollessa
lähellä 100 prosenttia.
Turku on ”riistänyt” Raisiolta parhaita
paloja, mutta siitä huolimatta paikallinen voimakas tahto hoitaa omia asioita
on tehnyt kunta- kauppala- kaupunki kehityksen läpikäyneestä risteyskaupungista
itsenäisenä elinvoimaisen.
Raisio ja Naantali tekivät yhteistyötä Nesteen tänne saamiseksi. Vesilaitos
perustettiin kuntaliittona Raisio Haaviston maille. Neste, Raisio ja Naantali
saivat vettä. Vapaaehtoisesti Raisio luovutti alueita Naantalille kun taas
puolestaan Raisio sai asukkaita. Tällä politiikalla on ollut vaikutusta Raision
väriin.
Henkilökohtaisesti Raision on ollut läheinen: Se oli Lounais-Suomen Sähkön
piirimiehenä toimineelle isälleni Armas Rönnholmille 30 vuotta työpaikka, johon pääsin perehtymään
erityisesti vikojen korjausten aikana. Pienenä mukavana yksityiskohtana
muistettakon, että Länsi Voima / Fortumin viimeisenä paikallisjohtajana toimi
naantalilaisten hyvin tuntema Heikki Saari.
Olen myös omaksi yllätyksekseni tullut ensi kerran asetetuksi ehdokkaaksi
eduskuntavaaleihin raisiolaisten toimesta, olisikohan ollut Länsi Raision vai Kaanaanmaan
yhdistys tuolloin vuonna 1972 asialla. Vuoden 1075 vaaleissa sain kovaa tukea
Raisiosta ja se kantoi sitten eduskuntaan pariksi kaudeksi.
Nostalgisin tuntein auringon saattelemana lähdimme onnittelemaan
juhlivaa Voima 1:stä. Komea kirjasto ja Martin Sali on jotain muuta kuin Huhkon
vanha työväentalo, jossa kävin aikoinaan Ryhdin hiihtokilpailussa. Väki oli
monin osin vaihtunut, mutta ilahduttavan monen silmissä välähti tavatessamme.
Hienoja hetkiä.
Kiitollisin sanoin onnittelin NTY:n puolesta Nurmen Kimmoa ja Lehto-Laurilan Hannelea. He puolestaan ystävällisesti muistivat, että yhdessä
ollaan puolustettu pienempien kuntien oikeuksia. Naantalilla ja Raisiolla on
edelleen Rasekon murheista huolimatta enemmän voitettavaa yhdessä kuin toiselta
saatavaa.
Nuorisos-orkesteri ja Jumpparit ylös rakensivat juhlaa.
Melkein liikuttavaa oli tähän aikaan nuorten puhaltama Työväen marssi.
Ansiomerkit osuivat tekijöille.
Viiden puheen juhla
Juhlassa oli monta juhlapuhetta, joista meidän raadin mukaan
parhaaksi nousi Janne Laumaan SDP:n
tulevaisuuteen suunnatut loppusanat. Siinä oli syvyyttä ja 1930-luvun
tunnelmasta tähän päivään. Se analogia
ja runo oli puhutteleva.
Entinen puoluesihteeri, kaupunginjohtaja Ari
Korhonen piti hetken virkahattua päässään; Sote-linja sieltä vaivihkaa tuli
esille siten, että Raisio haluaa olla kuntana jossain rollissa näiden
palvelujen järjestämisessä.
Puoleen varapuheenjohtaja on sujuvasanainen Sanna Marin. Vaikutelmaksi
jäi, että hän on ottanut tehtäväkseen jonkinlaisen puolueen ideologin Suomen Susslovin roolin. Pragmaattisuuden
nostaminen vahvasti esille oli pieni yllätys nuoren naisen suusta. Ei puheeseen
oikein ole mitään poikkipuolista sanottavaa, mutta ei myöskään niin, että a’ha
elämyksiä olisi esille pulpahtanut.
Eeva-Johanna Eloranta oli pitkäsanaisen
kiitollinen Raision demareille – syystä. Hänen ryhtyminen 30-kymppisenä perheenäitinä
oli yksi kertomus siitä, että ”ei koskaan tiedä”. Hän nimittäin innostui kunnallisvaaliehdokkuudesta
miehensä Timo Jaloselle lähetetyn ehdokaskosiskelukirjeen luettuaan.
Puheenjohtaja Kimmo
Nurmi esiintyy harkitusti. Hän on uuden ajan järjestön puheenjohtaja. Harkitsevaisen oloinen pohdiskeleva
tiedemiestyyppi ei ole ihan tavallinen tapaus. Hänellä on annettavaa puolueelle
ja Raisiolle, kunhan muut pitävät huolen siitä, hän saa riittävästi haasteita.
