Tässä alla referoin kirjoitusta by Neal Lawson on 13 May 2016
Social
Democracy Without Social Democrats? How Can The Left Recover?
(Sosiaalista demokratiaa ilman sosialidemokraatteja? Miten vasemmisto kykenee
uudistumaan?)
Sosiaalidemokraatit eivät ole missään ideologisesti tai ohjelmallisesti
tai organisatorisesti edelläkävijöitä.
Sosialidemokratian kriisi ei ole syklinen
vaan eksistentiaalinen, sen juuret ovat syvällisessä kulttuurisessa ja teknisessä
muutoksessa, joka kaivaa maata kaikkien sosialidemokraattisen puolueiden alta.
Sosiaalidemokratian usko, että yksi kansa pitkälti valtion kautta voi luoda
ratkaisun, joka suosii työvoiman etuja pääomaa vastaan, on kuolemassa oleva poliittinen
ohjelma. Se ollaan liittämässä ”kommunismi” joukkoon aatteena, jolla
on vain historiallista merkitystä.
Mutta kysymys on tästä.
Maailmassa on sosiaalisen demokraattiaan
tarvetta enemmän kuin koskaan.
Kaikkialla ihmiset etsivät uusia vastauksia ja
uusia tapoja yhteisen ihmiskunnan ja maapallon eloonjäämiseksi. Demokratiamme
Britanniassa on kahden osapuolen farssijärjestelmä. Tämä selittää uusien puolueiden
nousun ja niin myös monia uusien yhden asian (on – ja off-line) liikkeiden
synnyn. Turhautumista aiheuttaa, että me haluamme elämän tavan, joka on hyvin
sosiaalinen ja radikaalisti demokraattinen.
Sosialidemokratian poliittinen käytäntö, vaikka sosiaalidemokratian
poliittinen usko olisikin ehkä hyvä, niin nykyinen liike ei pysty tai ei halua kohdata 2000-luvun haasteita.
Mitä tänään
tarvitaan?
·
Visio: Hyvä yhteiskunta ilman
turbo-kulutusta
·
Globalisaatio: Tarve kesyttää rajat
ylittävä pääoma
·
Kulttuuri: Vapauttaa ja luottaa
ihmisiin
·
Agentuuri: Rakennetaan uusia liittoutumia.
Keskeinen peruste on siis tämä: me haluamme ja tarvitsemme maailmaa, joka
on hyvin sosiaalinen ja radikaalisti demokraattinen.
Käytännön sosialidemokraattinen politiikka on
ollut valtiojohtoisuutta; sosiaalidemokraatit haluavat määräillä ja
kontrolloida painopisteen ollessa kasvun tukemisessa ja uusien maailmanlaajuisten instituutioiden rakentamisessa.
Nämä linjaukset ovat ristiriidassa ajan hengen (zeitgeist) kanssa, joka vaatii moniarvoisuutta,
monimutkaisuus (complexity) paikallisuutta ja globalisaatiota ja on samalla hyvää yhteiskunta, joka on paljon tasa-arvoisempi,
eikä perustu loputtomaan kulutukseen.
Tämän päivän sosiaalidemokraattisen poliittinen käytännön tavoilla ei voi vastata
2000-luvun sosiaalidemokraattien maailman haasteisiin.
Onko meillä oleva
todellakin sosiaalinen demokratia ilman sosialidemokraatteja?
Kun Lenin määriteli kommunismin työläisneuvostoiksi ja maan sähköistämiseksi,
sosiaalidemokratia voidaan määritellä ay-liikkeeksi sekä byrokratia / teknologia.
Sosialidemokratian kulta-aika oli sodan jälkeen, kun ihmiset voivat ruveta
hengittään vapaasti.
Sosialidemokratia oli vaihtoehto kapitalismille ja kommunismille.
Pääoman omistajat olivat kauhuissaan, että vallankumouksen voi tapahtua myös lännessä.
Koko sodan jälkeisen ajan asetelma johtui suurelta osin Neuvostoliiton
olemassaolon luomasta pelosta.
Sodanjälkeinen labour pääministeri 1945-1951 Clement Attlee oli surfaaja ei
aallon luoja.
Golden Age jälkeisenä aikana sosialidemokraateilla on ollut mahdollisuus
saavuttaa vaaleissa johtoasema,
jos vain on löydetty sopiva johtajat ja on
harjoitettu oikeanlaista politiikkaa. Mutta hekin ovat tarvinneet kantoaaltoa kuljettamaan
eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että sosiaalidemokratian aalto tuli ja meni. Ja
valtion vanha vivut ovat ruostuneet ja irronneet yhteiskunnasta.
Kulta-ajan hallitsevaan kulttuuriin kuului holhousta, byrokratiaa ja
hierarkia. Yhteiskunta ja elämä olivat turvallisempaa, mutta myös enemmän
kurinalaista ja rajoittavaa. Osittain siksi 1960-luvulta lähtien ihmiset ovat kaivanneet
vapaampaa ja liberaalia elämänmuotoa. Työnteosta ja koko elämästä on tullut
vähemmän ennustettavaa ja toisaalta avoimempaa. Digitaalinen vallankumous,
sosiaalisen median ja siirtyminen verkostoituneeseen yhteiskuntamme mullistavat
nyt meidän näkemyksiämme, ajatteluamme ja toimintamme. Maailmasta on tullut
moniulotteinen; hajanainen ja monimutkaisen monipuolinen.
Mutta sosiaalidemokraattinen kulttuuri on kiinni eliitin ajattelutavassa,
joka kulkee ylhäältä alas. Koko nykyisen toiminnan lähtökohta on ollut, että
sosialidemokratiaa tekee vaaleissa tarjouksen ja lupauksen, että jos
kansalaiset päättävät valita vaaleissa sosiaalidemokraattinen hallitukseen, kansalaiset
tulevat saamaan heille tärkeitä asioita.
Ja siitä hyvästä puolue toivoo, että kansalaiset osoittavat kiitollisuutta
äänestämällä puoluetta.
Perinteisten työpaikat vähenevät;
nyt vain kiistellään siitä on
prosenttiluvusta 10 – 40 prosentin välillä., Taustallahan ovat robotit,
kehittyneitä digitalisoituneita systeemit ja 3D-tulostus. Dramaattinen muutos tapahtuu myös työmarkkinoiden
luonteessa. Sosialidemokraatit joutuvat tulevaisuudessa puolustamaan arkipäivän
toimeentulon turvaamiseksi työtä, joka on luultavasti kenkkumaista ja kamalaa fyysisesti
Sosiaalidemokraatit näyttää olevan Kodak maailmasta Instagram- aikana. Sosiaalidemokratia
joutuu yksinyrittäjän tulilinjalla yksinkertaisesti siksi, että se kutsuu
itseään työn puolueeksi.
Sosiaalidemokratia kulta-aika oli aikansa tuote.
Se oli aikakaudella
ominainen hierarkkinen eliitin ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Se tarkoitti
hyvää ja teki joitakin hyviä asioita. Se teki asioita, jotka koskettivat ihmisiä
ja eli heidän kanssaan. Sen kyky auttaa luomaan hyvä yhteiskunta oli aina
rajoitettu ja avoimen populistiset ja individualismia korostamat vaihtoehdot saivat
ihmiset kääntämään selkänsä ja niin saimme nähdä kun uusliberaalinen ajattelu pyyhkäisi
sosialidemokratian syrjään.
Tänään olemme uuden aikakauden alussa.
Se tuo mukanaan niin monia haasteita
mutaa myös mahdollisuuksia. Mutta onko 2000-luvulla
kehittyvien verkkoyhteiskuntien sisällä mahdollisuutta toimia tasa-arvoisten ja demokraattinen periaatteiden
ja ajattelun mukaisesti. Tämä on maailma, jossa keinot ja päämäärät
sekoittuneet, kun luomme hyvää yhteiskuntaa, jossa ihmiset ottavat
yhteisen vastuun kohtalostaan.
Sosiaalidemokratia onnistui pääsemään kansallisten mieliin, koska
kapitalismi ei toiminut. Ja tuolloin käytettiin
byrokratiaa tekemään parempaa yhteiskuntaa.
Jälleen kerran ollaan tilanteessa, että kapitalismi ei toimi.
Uusi Golden Age
kutsuu.
Tämä hetki vaatii taipumaan nykyaikaan, jossa avoimuus, suoruus ja verkostoituminen
ovat arvoja, joiden vallitessa on
luotava hyvää sosiaalisuutta ja täyttä demokraattia.
Jos Labourin luojat loisivat tänään 2000-luvun vaatimusten mukaista
sosiaalista ja demokraattista puoluetta,
se ei näyttäisi yhtään siltä, miltä Labour-puolueen
näyttää.
Onnistuuko Labour ja vaikkapa SDP ja muut veljespuolueet muuttumaan? Vai korvataanko
ne?
Enteet eivät ole hyvät.
Labour on jakautunut ja ylimielisyyttä on liikaa. Ei ole muuta keinoa, kuin järjestöjen oma
sisäinen kekseliäisyys. Mutta tällä kertaa sen pitää on enemmän kuin siirtyminen
takaisin Blairismiin tai Corbysmiin. Nyt
tarvitaan kulttuurista harppausta 2000-luvulle.
Se voisi olla yhteenkuuluvaisuuden, solidaarisuuden ja hyvinvoinnin
hämmästyttävä maailma – uuden kulta-ajan sarastus, jolloin sosiaalidemokratia
ei oli ihmisiä varten vaan ihmisten kanssa.
Tuleeko sosiaalidemokraattia ymmärtämään uuden ajan hengen ja haluaako se olla
osa sitä?
mr
