Mikä yhdistää turkulaisuuden ja savolaisuuden?
Savolainen
maalaistollo oli Suomi-filmien pilkan kohteena, nykyviihteessä nauretaan
turkulaisuudelle. Vaikka Suomessa itä on kaukana lännestä niin on meillä yllättäviä
suomalaisuuteen kuuluvia rooleja. Suoranuottisen
varsinaissuomalaiselle liiallisille luuloille on hyväksi kuunnella
maalailevasti kaartelevia savolaisia.
Tämä johdatuksena sille, että tänä kesänä tuli 50 vuotta siitä, kun ensimmäistä
kertaa vierailin Sulkavalla. Ja tänä kesänä olivat myös Sulkavan 50. soudut ja
ensimmäisen kerran osallistuin niihin vuonna 1977 eli 40 vuotta sitten, kun pari kertaa on jäänyt väliin olivat nyt kohdaltani 39. kerta.
Kuvan välityksellä kiitos ryhmätovereille, joilta sain punaiset paukkuliivit synttärilahjaksi!
Soutuharrastus, jota Naantalissakin vois paljon enemmän harrastaa, vähän lieventää sitä häpeää, että paljasjalkainen naantalilainen lähteä
merenrannan ykköspaikalta Saimaan rannalle.
Mutta on siinä muutakin.
Sunnuntaisessa Hesarissa oli tilastotietoja Suomen kesästä tällä kerralla
vertailtiin lämpötiloja. Ne vahvistavat käsitystä, että sisempänä Suomessa kesä
on lämpimämpi. No aurinkoisuus ja
sateisuus tilastot voivat olla Naantalille suopeampia ja juuri nyt ei keli täällä
Sulkavalla ole kehuttavat.
Nurkkaptriootille oikein
Mutta tämä on johdatusta sille, että ei ole pahaksi nurkkapatriootille
on muussakin ympäristössä. Bongaaminen avartaa varmasti ja erilaisten
kaukaisien maiden näkeminen innostaa entistä useampia suomalaisia. Siinä on
ilmastoon liittyviä etuja ja elämän nautintojakin voi saada kohtuullisella
hinnalla. Joillekin se voi olla tärkeää myös siksi, että ei olla muita huonompia.
Tältä kannalta voi tietenkin ihmetellä, että mitä idea on olla samoissa
paikoissa vuodesta toiseen. Luonto ilman kesämökkiäkin löytyy Naantalin
pihoilta ja rannoillekin ja vesille pääsee helposti – siis kesäiset elementit
ovat tarjolla. Henkilökohtaiset syyt määräävät, mutta on muitakin
yleisempiä yhteiskunnallisia syitä elää
Suomea laajemmin.
Mutta kun tämä palsta on Naantalin sosialidemokraattien niin siitä yhteiskunnallisesta näkökulmasta muutama
rivi.
Suomi 100 vuotta on ollut ja on yleisenä teemana ja niinpä
lainasin hyvin toimivasta ja palveluhenkisestä paikalliskirjastosta Vuosien
1860 – 2000 tutustua Sulkavan historiaan
II, joka alkaa vuodesta 1960 ja päättyy vuoteen 2000.
Yli 800 sivuisen
historian ovat kirjoittaneet professorit Paavo Seppänen ja Hannu Soikkanen molemmilla
on yhteytensä Sulkavaan ja kirja on painettu ja sidottu Sulkavalla vuonna 2002.
En referoi historiaa, mutta muutama pointti:
N:ro 1 Historian – meneisyyden hallinta
Sulkavan historia on arvokas osa Suomen historiaa ja sen muistiin panemiseksi
on nähty vaivaa ja tehty uhrauksia. Joku voi tietenkin tyhmän ylpeästi väittää, että
kun kunnalla ei muuta ole kuin maineikas menneisyys, niin siitä on sitten puhuttava.
Mutta niin se ei ole. Se on sivistystä, johon emme me naantalilaiset ole pystyneet
vieläkään.
N:ro 2 Suomi 100
vuotta sitten.
Sulkavan Työväenyhdistys perustettu ”vasta” 1905 (talon ensimmäinen vaihe 1906), tuomitsi tasan sata vuotta
sitten väliaikaisessa kokouksessaan 25.7.1917 Huittisten maanomistajien
menettelyn ”murhayritykseksi”.
Tämä kaukana Sulkavalta Satakunnassa sattunut yhteenotto ja
siitä saadut tiedot veivät myös täällä vastakkain, kirjoittaa historian
kirjassa Hannu Soikkanen.
N:ro 3 Kansalaissodan
uhri Johannes ja muistomerkki
”Kokkolana talosta Ryhälässä kaikki kolme poikaan toimivat ty:ssä. Matti ja
Pekka lähtivät punaisten puolelle ja joutuivat vangiksi ja Tammisaareen, josta
Matti tuli takaisin. Kolmas poika Johannes joutui kutsunnan kautta valkoiseen
armeijaan ja hyppäsi Savonlinnassa 7. maaliskuuta virtaan.”
Sulkava oli Suomen valkoisen hallituksen aluetta ja ”asevelvollisia” oli 851,
joista vakinaiseen väkeen merkittiin 217 ja varaväkeen266.
Soikkasen arvio: Aktiivisia kapinallisia oli 15 henkeä.
Sulkavan Vapauden patsaan eteen liitettiin talvi-ja jatkosodan jälkeen paasi.
Ja historian kuvaan kuului, että yksi kaatuneista oli ylioppilas vänrikki Viljo
Kaukiainen, Tammisaaressa menehtyneen maltillisen sosialistijohtajan Aleksanteri
Kaukiaisen poika.
Sulkavan historia on kytköksissä Suomen kohtaloihin sodan uhrien määrä oli
täällä korkea eikä irvailu, että ”savolaiset katteli kun Suomen joukot tappeli”
pidä paikkaansa ja siitä on 264 sulkavalaista kaatui. Ja suurin osa heistä lepää kirkon edustan haudoissa.
Sulkavan Vapaussodan muistomerkkin kaiverrettiin myös kahdentoista sulkavalaisen punaisen kansalisodassa menehtyneen nimet. Vosiko historiaa paremmin ymmärtää.
N:ro 4 Muutos tuntuu
Olin talkoopuuhissa vuonna 1970 purkamassa ja kuormaamassa Sulkavan suurimman
työnantajan sahan työväen asuntoja, lankoni rantasaunan rakennustarpeiksi (Saha on rakennettu Rauhalinnan alueelle,
jossa oli varuskunta ja jossa mm:ssa NTY:n puheenjohtajana toiminut Erkki Luotonen
oli palvellut).
Suuri höyrysaha oli lopetettu logistisista syistä vuonna 1951 ja ympärille
ollut yhdyskunta oli näivettynyt vähitellen. Paikalle jäi vain edustustila
yhtiölle ja kunta osti osan alueesta omaan käyttöönsä, kunnes rahapulassa myi
sen venäläisille, jotka rakensivat luonnon kauniille paikalle lomakylän, joka
ei koskaan ole vieläkään lähtenyt käyntiin. Loma kylä on Vilkaharjulla
sijainneen Salpalinjan etumaastossa.
Ps. Tämän kirjoituksen ilmestymistä seuraavana päivänä 26.7.2017 Hesarissa oli artikkeli, jossa kuvattiin Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa ja keisari Aleksanteri I matkaa vuonna 1803. Juttu liittyi Putinin Unikeonpäivän vierailuun ja Punkaharjulla käyntiin – luonnollisesti.
Yllä olevaan Sulkava tarinaan liittyy kuva, joka kertoo, että raja kulki nykyisen Sulkavan alueiden halki kuitenkin siten, että Partalansaari kuului Ruotsi-(Suomelle).Vanha raja kulki Vekaran salmessa, johon nyt ollaan rakentamassa siltaa. Lohilahden tien varrella on vieläkin nähtävissä 1700-luvun lopulla Suvurovin teettämä Telakanava, joka rakennettiin vesiväylän turvaamiseksi Olavinlinnasta Lappeenrantaan, kun rajanvedoss tärkeä salmi oli jäänyt Ruotsin puolelle. Yllä kuvattu Vilkanharju on muutama kilometriä Vekarasta.
