Sosialismi ei ole helppo juttu. Sen idea on ymmärretty pääasiassa
väärin, niin vastustajien ja puolustajien keksuudessa. Siihen soveltuukin tokaisu: ”Hyvä aate, mutta jätkät pilasi!”.
Mikko Salmi
kirjoittaa 13.4.2017 Demokraatissa, että sosialismiin kaatui SDP:n periaateohjelman
uudistaminen.
Puoluekokouksessa päädyttiin,
Periaateohjelma ei ole sopiva nimi
kirjoitetulle paperille. Se oli helppo
keino ohittaa terminologinen erimielisyys ja siirtää se tuonnemmaksi toivossa,
että se jotenkin enemmän joskus ikuisuuskysymyksestä kirkasituisi.
Itse olemme ja myös muut ovat pakottaneet meitä tekemään tästä työväenliikkeen
tahratusta aatteellisesta lähtökohdasta läpipääsemättömän turhan ongelman.
Omalta kohdaltani tätä aihetta sohaisin näillä sivuilla helmikuun 3 pnä 2017 olleessa kirjoituksessa SDP kulkee omaa tietään. Aloitin jutun lainaamalla TS:n alion Rauli Mickelssonin kolumnia
Kommunismin ja
Neuvostoliiton romahdus johti siihen, että sosialidemokraatit alkoivat arvioida
uudelleen markkinataloutta ja sosialismia. Sosialismista tuli
sosialidemokraateille yhä enemmän arvo eikä tarkoittanut enää uudenlaista
demokraattista talousjärjestelmää. Tämä on huomattavissa vuosien 1987 ja 1999
ohjelmissa.Nyt käsiteltävässä ohjelmaluonnoksessa todetaan selvästi
Sdp:n sosialismi-käsitteen muuttuneen. Ohjelmaluonnoksessa on myös muita
käsitemuutoksia. Markkinatalous-termi ymmärrettiin suomalaisessa vasemmistossa
pitkään kielteisesti, mutta vuoden 2017 esityksessä sitä puolustellaan. Tosin
ohjelmaesityksessä suhtaudutaan kielteisesti äärimmäiseen markkinaliberalismiin
ja painotetaan markkinoiden ohjaamisen välttämättömyyttä. Markkinoiden ohjailtavaksi
eivät sovi ohjelman mukaan koulutus ja terveydenhoito. Esityksessä korostetaan
julkisen sektorin ensisijaisuutta hyvinvointipalvelujen tuottajana.
Näin kirjoitti ”tiedemies”, jolla on oma historia
ja oma maailmankuva.Ja tähän vastasin:
Sosialidemokraattien suhtautumismuutos
talousjärjestelmäkysymykseen ei ole perustunut kommunismin romahdukseen vaan
omaan kokemukseen ja näkemykseen, joka on aina haastanut kommunismin ja haastaa
edelleen sen demokraattisten ja ihmisoikeus puutteiden vuoksi.
Ja raskaaksi kevennykseksi kerroin, että Kiina on ihailtavalla tavalla poistanut köyhyyttä ja luonut rikkautta. Mutta
todellinen vapaus puuttuu:
Asioista perillä oleva taho: ”Useimmat Kiinan
miljardöörit ovat kuin hanhet — ne lihovat puoluejohtajien läheisten yhteyksien
avulla, mutta jossain vaiheessa keisari päättää, että hän haluaa syödä
hanhenmaksaa.” Jamil Anderlini FT
Kysymys kuuluu olemmeko me vai onko yhteiskunta
Nyt päätoimittaja Mikko
Salmi lehdessä kuvan mukaisesti avaa ikiomaa sosialismin solmua ja kertoo,
että teoriaviisaat Helsingin toverit ovat sitä mieltä, että Ruotsin tovereiden muotoilu olisi jotenkin selkeämpi kuin oma
yrityksemme.
Kun kissan hännän muita nostajia ei ole, niin kerron, että kuvassa näkyvä toistaiseksi viimeisin muotoilu
tiivistelmäksi kuului alun perin
”Sosiaalidemokraattien
Suomi on oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisiä ja luontoa kohdellaan
reilusti ja vastuullisesti”
Ehdottamani korjaus kuului kuten kuvassakin kirjoitetaan:
Sosialidemokrraattinen Suomi on oikeudenmukainen yhteiskunta , jossa vapaat ihmiset kohtelevat tosiaan ja luontoa reilusti ja vastullisesti.
Erona tässä on, että meidän on tunnistettava ajan ja ajattelun muutos.
Perusteluna muutokselle lainasinkin. Neal Lawsonin kirjoitusta : (Social Democracy Without Social
Democrats? How Can The Left Recover? )
Se voisi olla yhteenkuuluvaisuuden, solidaarisuuden ja
hyvinvoinnin hämmästyttävä maailma – uuden kulta-ajan sarastus, jolloin
sosiaalidemokratia ei oli ihmisiä varten vaan ihmisten kanssa.
Tuleeko sosiaalidemokraattia ymmärtämään uuden ajan
hengen ja haluaako se olla osa sitä?
Tämä on paljon merkittävämpää mietittävää, kuin sosialismi termin määrittelykysymys.
