”Täällä ne kieroilevat”, kertoo uusi meppi herra H. kuulumisiaan Europan Parlamentista.
Johtopäätös on nopea ja se on ilmaisesti omasta ID ryhmästä saatu. Italialaisesta spagetista ei saa selvää ja ranskalaiset osteri ovat liukkaampia kuin papu lusikassa.
Hakkuupölyllä oli pala parasta suomalaista ryhdikästä mäntyä, tai petäjää, kuten keskemmällä Suomea puuta kutsutaan. Se on sahurillekin tuttua laatutavaraa, ei mitään saariston käkkäräistä. Mutta niidenkin seassa kasvaa kieroja.
Halkeaminen ei käykään napauttamalla, vaan kirveellä piti olla kokoa ja lyönnissä voimaa. Hyväkin saha puoltaisi tämän puun kohdalla.
Isälläni oli tapana sanoa:
Kaikessa kieroudessaan hän oli suora mies tai Kaikessa suoruudessaan hän oli kiero mies.
Hänellekin se oli suomalaista lainaviisautta. Joihinkin ihan paikallisiin tapauksiin, joiden yhteydessä hän tätä käytti, kuvaus sopi kumpaan tahansa suuntaan.
Ylikorostettu oma suoruus ja toisten kieroudesta puhuminen herättää epäilyksen. Enkä liioin ylvästelisi liikaa suomalaisella suoruudella. Parempi olisi näyttää mallia teoilla!
