Historiattomuuden häpeä
Aivan aluksi totean, että oli ilo kuulla Vallis Gratiae
yhdistyksen kunniapuheenjohtajan Raimo
Vahteran suusta kirjansa Tasajyvällä julkistamisen yhteydessä lausuma piikki
Naantalin historiankirjoituksen laiminlyönnistä.
Merkittävää oli, että hän
kokoomuslaisena antoi risuja Naantalin Kokoomukselle, joka on estänyt uudemman
ajan historiamme kirjoittamisen. Säästöihin vedoten peruttiin jo ansioituneen kirjottajan kanssa sovittu kirjoittaminen. Häpeä
entiselle sivistyspuolueelle.
En ole dekkarfani enkä kirjallisuuden tuntija enkä kriitikko.
Siksi jätän tuon romaanin juonen muiden arvioitavaksi.
Raimo Vahtera oli TS:n päätoimittajana vaikutusvaltaisin naantalilainen
Raimo Vahtera oli hyvässä
mielessä toimittaja, hän on kiinnostunut ja innokas. Hänellä on omat
näkemyksensä, mutta hän ei ole kuuro. Nämä ovat tekijöitä, joiden vuoksi hänen
kirjojaan kannattaa lukea.
Kun kirjassa kulkee Ramin mukana voi nähdä innokkaan
kävelijän niissä nurkissa, joista hän puhuu. Yksi ensimmäistä tapaamisesta on
tapahtunut joskus 70-luvun kuntavaalien aattona. Hän jakoi Kokoomuksen minä
demareiden mainoksia; taisimme todeta, että onneksi vaalit ovat jo huomenna.
Tämä tarkoittaa, että Ramin kanssa kaikissa olosuhteissa on voinut käydä
hyvässä hengessä keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä.
Tämän jälkeen 50-vuotisen Naantalissa asumisen monet vuodet Raimo kulki fiksun
Riitta-vaimonsa kanssa. He viihtyivät keskenään ja hauskaa oli. ”Juhlat jäivät
kesken”, oli Riitta sanonut kirkkoherralle ankaran sairauden aiheuttaman vääjäämätöntä
kuolemaa odottaessaan.
Onneksi Raimo jaksoi jatkaa suuresta menetyksestä huolimatta kirjoittamista.
Osumia ja pikku huteja
Valtavasta materiaalin läpikäynnistä on jäänyt haaviin
sellaisia sattumia, jotka ovat monessa suhteessa tärkeitä ja mielenkiintoisia. Niihin kannatta tutustua kaikessa rauhassa.
Raimo ilmoittaa vastaansa kirjassa olevista virheistä ja
lisään siihen vielä myös valinnoista.
Kangas
Naantalin jakautumisen aikaa olisi voinut syventää mehukkaiden rikosjuttujen
lisäksi kertomalla, että kyllä politiikallakin oli roolinsa, Kaupunginjohtajaksi
sotasankarina valitun Lasse Kankaan
kaikki linjaukset eivät miellyttäneet. Suojeluskunnan luvatta ottamien NTY:n
torvien kohtalosta päätettäessä Kangas tuli leimatuksi demarien sympatiseerajaksi.
Tämä oli Naantalin vanhakantaisen porvaripolitiikan harjoittajille kauhistus.Kalkas
Jaakko Kalkas erotettiin kaupunginvaltuuston yksimielisellä
päätöksellä. Raimon asian erittely ei osunut oleellisimpaan. Jaakko Kalkas ei pelkästään tehnyt
kaupungin nimissä tyhmää sopimusta, vaan hänen erottamisen syynä oli se, että hän saattoi
Kokoomuksen johtomiehet todella hankalaan asemaan valehtelemalla eli kiistämällä
sopimuksen olemassa olon. Se oli periaatteen miehille liikaa. Niin kutsuttujen Kankaan
kannattajien joukossa ei ollut juurikaan kostoajatuksia.Kallio
Jorma Kallion merkittävimmäksi (ainoaksi?) saavutukseksi
Raimo nimeää Musiikkijuhlat. Johtamistaitoinen ja aktiivinen Jorma Kallion toimi
ansiokkaasti suurimman osan urastaan. Eli Jorma Kallion uraa ei pidä arvioida
vain viimeisten vuosien perusteella. Mutta toisaalta ei ole oikein antaa
kunniaa hänelle asiasta, jossa hän oli vain toimeenpanija eli jos joku Naantalin johdosta tulee nimetä Musiikkijuhlien
paikalliseksi ”isäksi”, niin se on Eero
Sutinen.
Tässä oli muutamia kohtia, joissa Raimon heikkpoudeksi voi näillä silmillä katsoessa laskea
yksipuolisuuden. Mutta se on pientä ansiokkaan kokonaisuuden kannalta.
Kirja sopii meidän aikamme, tuotteillakin pitää olla tarinansa puhumattakaan
politiikasta. Faktan ja fiktion sekoittaminen lisää mielenkiintoa, mutta se ei
poista todellisen historian ammattimaisen kirjoittamisen tarvetta.
