Muistoa kunnioittaen, on fraasi, jonka kuulemme hautajaisissa ja luemme muistokirjoituksissa. Ei se tyhjää puhetta ole -niin ei saa ymmärtää- eikä toinen ole parempi toista viimeisellä matkalla. Mutta inhimillistä on , että joskus ilmaisu tuntuu erittäin sopivalta. Näin Tauno Suomisen tapauksessa.
Muistoja
Alastaron Kanniston kotieläintilan isäntä siunataan tänään. Hän lähetti oman ja tyttärensä kirjoituksen minulle synttärinäni ja muisteli piirisihteeri aikoinaan käyneensä NTY:n joulujuhlissa tyttärensä Ainon kanssa.
Muistan tilaisuuden ja lämpimän politiikan tekemisen tavan. Tauno oli ja on kaunosielu, ideoita ja ihanteita. Hän oli ammattivalokuvaaja ja myöhemmin Maakuntaliiton kulttuurisihteeri, kunnes vaimonsa Mirjan Kanniston tila tarvitsi isäntäperhettä. Niinpä heistä tuli maatalous -ja maatilamatkailuyrittäjiä ja työ jatkui viimeisiin päiviin.
Elämän työtä tehtiin koko ajan ja kaikissa tehtävissä.
Kun tänään olen Jyväskylän puoluekokouksessa ja monista syistä on ajatukset myös menneessä.
Taunon kirjoituksista mieleen on jäänyt punakaartilaisen edellisen sukupolven kohtalo, joka ei ollut pääasia, vaan sukuraamattu nuhruinen 0 euron arvoinen perhekalleus, joka oli käynyt Fellmanin kentän kautta Taunon ja Mirjan kotiin. Jutussa oli vanhasta virsikirjasta otettu virren 440 sanat Miksi vääryys vallan saapi.
Niinpä mieleeni muistui, että tuota samaa virttä pyysivät isäni kohtalon toverit , Isosaaren punavangit, heitä ohjeistamaan tulleelta papilta, joka ihmetteli, etteikö muuta löydy.
Virsi on poistettu nykyisestä virsikirjasta, ehkä vähän ennen aikojaan, kun tässä maailman menoa katselee, niin sanat eivät ihan huonosti sovi esimerkiksi raakoihin Ukrainan tapahtumiin ja moniin muihin maailman tapahtumiin.
Pienemmässä kaavassa eikä niin totaalisessa mielessä on sitä vääryyttä täällä hyvinvoinninkin parissa. Monesti tuntuu aika lohduttomalta talouden kehityksen suunta, ongelmien kasaantuminen ja ennen muuta ihmisten mielten kääntyminen synkkyydensuuntaan, jopa ihmisvihaan.
Pelottaa, että, mitä tästä kaikesta seuraa.
Suomen itsenäisyyden alkumetreillä viisaus heitettiin nurkkaan ja annettiin ihmisten alhaisten tunteiden johdattaa veljet vastakkain surullisin seurauksin. Kannatta vähän miettiä ja muistaa ihmisyys silloinkin kun voimia tuntuu olevan liian kanssa.
Tämä koskee meitä ja tänään muita vielä enemmän.