90 vuotta tammikuun 2 pnä täyttävä Tellervo Koivisto puhuu
hitaasti, mutta ajattelee nopeasti.
Näin häntä luonnehtisin.
Hän on tyylikäs mutta ei turhamainen, piikkejäkin löytyy, kieli ei ole tylsä.
Viittaan vaan siihen, että yhtenä kauniina kesänä Koivistojen tulleessa konserttiin
Mauno sanoi, että nyt ollut niin hienot ilmat, ettei Tellervokaan ole saanut
häntä suuttumaan. Sellaista on toisesta välittäminen kai juhlallisesti voisi
sanoa tosi rakkaus.
Huomiokyky, päättelytaito ja kokemus synnyttävät viisauden.
Kun siihen yhdistetään vielä rohkeus, niin siitä syntyy Tellervo Koivisto.
Naantalin Musiikkijuhlat saa olla kiitollinen Tellervon
tilannetajusta ja auttamishalusta.
Juhlilta puuttui Steinway-tasoinen flyygeli. Paikalla olleelle KOP:n
pääjohtajalle Jaakko Lassilalle Tellervo Koivisto esitti, että sehän on pikku
juttu. Te hommaatte sinne Kämpin saliin sellaisen ja lainaatte sitä kesäksi tänne.
Niin tapahtui.
Kari Kairamon jälkeen Nokian johtoon noussut Simo Vuorilehto karsi nopeasti
entisen johtajan hyväntekeväisyyttä ja päätti lopettaa Naantalin juhlien
rahoittamisen. Pari ekstra vuotta saatiin, kun Tellervo Koivisto kehui, että on
se hienoa kun olette täällä mukana, konsertissa Vuorilehtojen kanssa istuessa.
Puolalaissyntyinen pianotaiteilija Mieczysław Horszowski
(23. kesäkuuta 1892 – 22. toukokuuta 1993) oli Naantalin Musiikkijuhlilla 1987 siis 95
vuotiaan. Arto Noras kertoi, että maestro oli piintynyt poikamies ja meni
naimisiin vasta muutama vuosi sitten. Tähän Tellervo tokaisiretoorisen kysymyksen: ”Alkaako mies tulla vanhuuden höperöksi”.
Huilisti, jonka nimeä en, muista esiintyi konsertissa, jossa
Koivisto olivat. Arto Noras tiesi, että käytössä oleva huilu oli platinaa,
mutta se oli kullattu. Tellervo oivallus tuli nopeasti mutta varmasti: ”Häntä ei voi sanoa ulkokullatuksi”.
Viime kesänä Tarja Halonen Penansa kassa lupasivat tulla
meille iltapäiväkahville Kultarannan lounaan jälkeen. Ovea avatessani iloiseksi
yllätykseksi Tarja Halonen sanoi tuovansa yllärin eli Tellervo Koivisto oli
halunnut liittyä joukkon mukaan. Ilahduimme ja ihan mukavaa olikin jutella ja
muistella menneitä.
Sen sijaan meiltä lähtö olikin sitten painajaismainen. Saattelin arvovieraita ulos ja eikös sitten käynyt, että
meidän hanakala ulko-oven kynnys oli koitua kohtalokkaaksi. Tellervo Koivisto
kompastui, sain toisesta käsipuolesta kiinni, mutta kaatuminen näytti vääjäämättömältä
ja vain turvamiehen ammattitaitoinen puuttuminen pelasti tilanteen.
Tapasimme seuraavan
kerran Mauno Koivistoa käsittelevässä seminaarissa.
Lähestyin
vaivautuneesti hymyillen: Tellervo sanoi lyhyesti mutta paljon sanovasti:
