Vuosi 1918 ei poistu,
mutta se ei toistu!
Ei koskaan enää teema-hetken avasi puheenjohtaja Antti
Rinne, josta julkisuuden kehittämästä ay -jyrästä on kuoriutumassa Suomen Kuvalehden
jörrikkä – kotona häntä pidetään nalle-karhumaisena ujonakin. Nytkin puhetta seuratessa huomasin, että ulkoiselta olemukselta hän Tannerin ja Paasioin tyylinen.
Sanoma oli
selvä: Sanan säilä ja äänestyslippu ovat aseitamme.
Ei koskaan enää oli hyvä idea. Kiitos Turun sosialidemokraateille.
Oli into ja aatteen paloa, oli myös uho ja tuli tuho. Puoli tuntia pysähdystä. Hyvällä tavalla ja melkoisella vaivalla olivat
ammattimaiset tuottajat ja ohjaajat saaneet Työväenyhdistyksen soittokunnan ja
kuorot esitykseen, joka päättyi ennen aikojaan- ja siinäpä vasta olikin juju: Mietin
tätä niin, että 1918 kumous oli hetken humaus, jonka varjo aluksi
pimensi liian monen elämän ja jonka kajosta on vieläkin heijastuksia.
Armas Rönnholmille irvailtiin, kuinka hän entisen punakaartilaisena
voi olla noin kova noske (Saksan demareiden haukkumasana) ja hänen vastauksensa
oli : ”Juuri siksi, että tiedän mitä se oli”.
Yksi pikku juttu.
Ehkä oli ollut harkinnassa, en tiedä. Mutta itse
olisin valinnut Yrjö Sjöblomin sanat Finalandiaan. Ne ovat ehkä uskonnolliset,
mutta niissä olisi ollut monta osuvaa ilmaisua: Anna aamun auringon yön kauhut poistaa…. Suo elo
rauhaisa ja kunnia…. Oikeus kirkasta ja veljeys suo….
Joel Hallikainen; Finlandia: https://www.youtube.com/watch?v=9OAuzMDt_0g
