Mikään lainsäädäntö ei ole täydellinen. Mutta viime viikko oli tärkeä ensimmäinen askel kohti molemminpuolista kompromissia Bidenin asialistan keskeisistä kohdista, joilla voi olla todellista taloudellista vaikutusta. Jonkinlaisen luottamuksen palauttaminen siihen, että Amerikka voi edelleen hallita itseään, tuo mukanaan dollareita suuremman palkkion. rana.foroohar@ft.com
Rana Forooharin kolumni alkaa kertomalla, mistä on kysymys
Joe Bidenin poliittiset näkymät ovat juuri parantuneet. Kongressin viime viikolla hyväksymä Chips and Science Act -laki puhalsi uutta elämää Valkoisen talon teollisuuspolitiikan ja Yhdysvaltojen tuotannon tukemisen suunnitelmiin. Samaan aikaan kuuluisasti periksiantamaton Länsi-Virginian demokraatti Joe Manchin, hiilimaan kuningas, teki järkyttävän käänteen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hän suostui tukemaan puhtaan energian investointeja ja terveydenhuollon tukia, jotka maksetaan suurelta osin suuryritysten 15 prosentin vähimmäisverolla.
Heinäkuun viimeisen päivän Hesarissakin otettiin positiivisen yllättyneenä tieto vastaa.
Yhdysvaltain ilmastopaketti on hieno yllätys
Kyseessä on merkkipaalu Yhdysvaltain historiassa. Lakipaketti antaa hallinnolle valtuudet 369 miljardin dollarin suuntaamiseen siihen, että Yhdysvaltain päästöjä pannaan kuriin. Teollisuutta ja kotitalouksia ohjataan erilaisin tukitoimin sekä verohuojennuksin kohti puhtaampien energiamuotojen, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, käyttöä. Tukien sanotaan olevan pitkälti teknologianeutraaleja. Toisin sanoen olennaista on saada hiilipäästöt kuriin.
Kuluttajien tuet ovat joissain tapauksissa riippuvaisia kotitalouksien tuloista. Esimerkiksi uusien sähköautojen ostoa tuetaan jopa 7 500 dollarin verran autoa kohden, mutta tuki pienenee nollaan vuodessa yli 150 000 dollaria ansaitsevilta tai yli 300 000 dollaria ansaitsevilta pariskunnilta. Ensimmäisen käytetyn sähköautonkin ostoa tuetaan. Yhdysvalloissa tavoite autoilun sähköistämiseksi on merkittävä, koska maan liikenteen rakenne perustuu pitkälle autojen käyttöön.
SAMASSA yhteydessä moni muukin lainsäädäntöhanke saatiin sovittua. Muun muassa se, miten budjettivajetta pienennetään ja miten terveydenhoitomenoja voidaan vähentää esimerkiksi sallimalla, että valtion sosiaalivakuuttaja Medicare saa neuvotella reseptilääkkeiden hinnoista.
Rikkaimmatkin joutuvat maksamaan eikä tukea anneta kaikilla. Tarveharkintaa on käytössä. Suomessakin voisi käyttää harkintaa esimerkiksi autoverojen määräämisessä; nythän on käynyt niin, että ainoa rikkaiden lähes mukisematta maksama vero oli autoissa, nyt siitä välttyy, kun ostaa sähköä käyttävän menopelin ja taas kerran valtion toimet hyödyttävät hyvin toimeentulevia eikä pientuloisilla ole mitään asiaa näille markkinoille vielä pitkään aikaan.
Tällainen ottaa päähän ja siksi populistiset ja perusteettomat bensa-alennus puheet purevat.
