Työtä ei tehdä vain veroja varten

Six­ten Kork­man lopettaa HS:n 4.4.205 kolumninsa Onko
elvytys vasemmistolaisuutta ajankohtaiseen
juttuun

Tai ovat­ko po­liit­ti­set erot poh­jois­mais­sa hä­mä­riä
täl­tä­kin osin? Vuo­sia sit­ten (vuon­na 2007) kuu­lin ker­rot­ta­van anek­doo­tin,
jon­ka mu­kaan me­dia oli Ruot­sis­sa moit­ti­nut hy­vin­voin­ti­val­tio­ta puo­lus­ta­vaa
ja työn lin­jaa vaa­ti­vaa oi­keis­to­po­lii­tik­koa ar­voil­taan so­siaa­li­de­mok­raa­tik­si.
”On tot­ta”, tä­mä vas­ta­si, ”et­tä olen omak­su­nut de­ma­rien
ar­vot – mut­ta heis­tä poi­ke­ten otan ne va­ka­vas­ti.”

Ky­sei­nen po­lii­tik­ko
oli Anders
Borg. Anek­doo­tin ker­to­ja oli Juhana
Vartiainen.
Lisäsisin tähän, että myöhempi historia kertoo, että Juhana Vartiainen ei ymmärtänyt
anekdoottia juttuna vaan otti sen vakavasti.

Sixten Korkman osaa kirjoittaa. Mielenkiintoisella tavalla hän todistaa
mielikuvien todellisuuden välisen eron. Talouden tasapainottajina ovat
jenkeissä ja Suomessa olleet vasemmistolaiset johtajat Bill Clinton, Paavo
Lipponen ja Barak Obama.
Ennen loppuanekdoottia Korkman tiivistää päätelmänsä:

Vel­ka­ra­hoit­tei­nen el­vy­tys voi ol­la tyh­mää
tai vii­sas­ta. Täs­tä on käy­ty eko­no­mis­tien kes­kuu­des­sa vil­kas­ta kes­kus­te­lua.
Mut­ta el­vy­tys ei it­ses­sään ole oi­keis­to­lais­ta tai va­sem­mis­to­lais­ta.
Sii­tä voi ol­la eri miel­tä po­liit­ti­sis­ta sym­pa­tiois­ta riip­pu­mat­ta.

Oi­keis­to­lai­suus tai va­sem­mis­to­lai­suus
mää­rit­tyy pal­jol­ti suh­tau­tu­mi­ses­ta bud­je­tin me­no- ja tu­lo­puo­leen.
Oi­keis­to ha­luaa enem­män yk­si­lön vas­tuu­ta ja vä­hem­män ve­ro­ja. Va­sem­mis­to
suo­sii laa­jaa yh­teis­vas­tuu­ta ja sen vaa­ti­maa kor­keaa ve­ro­ta­soa. Oi­keis­to
toi­voo ih­mis­ten elät­tä­vän it­sen­sä omal­la työl­lä. Va­sem­mis­to on näh­nyt
työn lin­jan edel­ly­tyk­se­nä ve­ro­ker­ty­mien tur­vaa­mi­sel­le. (Alleviivaus MR)

Analyysi menee johdonmukaisesti ja
ymmärrettävästi viimeiseen virkkeeseen asti. Työn käsitteen osalta Korkman on omaksunut porvarillisen mielikuvapolitiikan unohtaen tai tuntematta työväenliikkeen perimmäistä
käsitystä työn keskeistä merkityksestä ihmisyksilölle  elämän sisältönä ja
koko yhteiskunnalle keskeisimpänä yhdistävänä tekijänä. Korkmanin päätelmä, että
vasemmisto tukisi työn linjaa ensisijaisesti verokertymien turvaamiseksi on virheellinen, vaikka  sen tunnustankin, että  poliittisesta puuhastelusta voi hänen näkemyksensä mukaisen käsityksen saada.
Vasemmiston on ollut ja on sillä kannalla,
että  pitää elää työtä tekemällä, ja että työllä pitää elää eli työstä on saatava riittävä korvaus eikä
työntelkijää saa riistää. Työväenliikkeen
alkuaikojen slogaani oli: Verot köyhälistön verta juo. Veroja mihin tahansa tarkoitukseen ei ole ehdoitta
rakastettu, mutta verot on hyväksytty silloin, kun niillä tasataan tuloeroja,
rakennetaan turvaverkkoja ja järjestetään palveluja tarpeen mukaisesti.