Pentti Arajärvi:
Sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistus on välttämätön. Meidän pitää pohtia arvojamme:
ovatko raha ja talous päämäärä vai väline? Haluammeko yhteisvastuuta?
Kestääkö moraalimme, ettei avuttomia auteta?
Yhteisissä
terveyspalveluissa on useimmiten kyse jonojen purkamisesta. Itse
hoitoa kuulee harvemmin moitittavan. Sosiaalihuollossa kyse on
enemmän voimavaroista.
Teemmekö
oikeita asioita oikealla tavalla? Tehostamisellakin on rajansa.
Tehostaminen ei ole synonyymi mille hyvänsä säästämiselle, koska
talous ei ole päämäärä vaan keino. Halpa ei ole itsestään selvästi halpaa.
Leveät hartiat
antavat mahdollisuuden katsoa kokonaisuuksia ja etsiä toimivimmat
ratkaisut. Perusratkaisun on tuettava tätä. Myös terveydenhuollon
rahoituksen uudistaminen on välttämätöntä. Sen tärkein osa on sairausvakuutuksen
sairaanhoitovakuutuksella rahoitetun toiminnan siirtäminen kuntien
vastuulle. Työtulovakuutus on säilytettävä.
Sote-uudistuksen
peruskysymys on, kuka vastaa mistäkin ja millä rahoilla. Asian saattaminen
hyvin maaliin ei näytä hyvältä. Aika näyttää loppuvan kesken. Viivästyksen
syyt ovat ilmeiset. Kuntien ja valtion päättäjät vahtivat milloin kenenkin
(oletettua) etua. Lykkäämällä asioita ollaan kuitenkin vain pahemmassa
tilanteessa. Kun välttämätön ratkaisu viivästyy, ongelman luonne
muuttuu ja sen raskaus kasvaa.
Nuo seikat
ovat myös johtaneet uudistuksen toivottomaan monimutkaisuuteen.
Kunnat ovat ainakin viidessä eri asemassa kokonsa, sijaintinsa ja
päätöstensä perusteella. Toimijoita ja hallintoelimiä riittää, ja
koko ratkaisun yllä leijuvat perustuslakiongelmat.
Sosiaali-
ja terveydenhuollon uudistus on välttämätön. Meidän pitää pohtia arvojamme:
ovatko raha ja talous päämäärä vai väline? Haluammeko yhteisvastuuta?
Kestääkö moraalimme, ettei avuttomia auteta?
Yhteisissä
terveyspalveluissa on useimmiten kyse jonojen purkamisesta. Itse
hoitoa kuulee harvemmin moitittavan. Sosiaalihuollossa kyse on
enemmän voimavaroista.
Teemmekö
oikeita asioita oikealla tavalla? Tehostamisellakin on rajansa.
Tehostaminen ei ole synonyymi mille hyvänsä säästämiselle, koska
talous ei ole päämäärä vaan keino. Halpa ei ole itsestään selvästi halpaa.
Leveät hartiat
antavat mahdollisuuden katsoa kokonaisuuksia ja etsiä toimivimmat
ratkaisut. Perusratkaisun on tuettava tätä. Myös terveydenhuollon
rahoituksen uudistaminen on välttämätöntä. Sen tärkein osa on sairausvakuutuksen
sairaanhoitovakuutuksella rahoitetun toiminnan siirtäminen kuntien
vastuulle. Työtulovakuutus on säilytettävä.
Sote-uudistuksen
peruskysymys on, kuka vastaa mistäkin ja millä rahoilla. Asian saattaminen
hyvin maaliin ei näytä hyvältä. Aika näyttää loppuvan kesken. Viivästyksen
syyt ovat ilmeiset. Kuntien ja valtion päättäjät vahtivat milloin kenenkin
(oletettua) etua. Lykkäämällä asioita ollaan kuitenkin vain pahemmassa
tilanteessa. Kun välttämätön ratkaisu viivästyy, ongelman luonne
muuttuu ja sen raskaus kasvaa.
Nuo seikat
ovat myös johtaneet uudistuksen toivottomaan monimutkaisuuteen.
Kunnat ovat ainakin viidessä eri asemassa kokonsa, sijaintinsa ja
päätöstensä perusteella. Toimijoita ja hallintoelimiä riittää, ja
koko ratkaisun yllä leijuvat perustuslakiongelmat.
Periaatteessa
käytettävissä on kuitenkin hyvin yksinkertainen ratkaisu. Sosiaali-
ja terveyspalvelujen järjestämisessä on kaksi tasoa, kunnat ja viisi
erityisvastuualuetta eli ervaa, siis yliopistollista sairaanhoitopiiriä.
Palvelujen
järjestäminen voidaan uskoa kunnille. Ervalle siirtyy järjestämisvastuu
tehtävistä, joita kunta ei halua tai kykene hoitamaan. Asia ratkaistaan
kunnan ja ervan välisissä neuvotteluissa, joihin voidaan yhdistää
esimerkiksi aluehallintoviraston johdolla eripuraisuuden ratkaisuelin.
Kunta tai erva tuottaa palvelut nykyjärjestelyin. Rahat kulkevat
kunnan kautta. Asia voidaan hoitaa myös päinvastoin.
Järjestely
irrottaa kuntauudistuksen sote-uudistuksesta ja perustuslaillisista
ongelmista. Laajat ervat poistavat myös kuntien äänivaltaa koskevan
ongelman. Uusi ongelma saattaa olla, että kunnat alkavat pelätä
erikoissairaanhoidon karkaamista kauemmas. Jostakin on luovuttava.
Myös rahoituksen
jakautuminen saattaa muodostua ongelmaksi: millä hinnalla tehtävä
siirtyy kunnalta ervalle? Tämä kysymys ei periaatteessa eroa nykyisestä
erikoissairaanhoidon ongelmasta. Sen kanssa on vain elettävä.