Tällä palstalla on seurattu maailman talouden muutaman keskeisimmän tekijän muutoksia. Korkojen alhainen taso on puhuttanut jo vuosia. Ja ilmeisesti kokemukseen viitaten olemme odottaneet paluuta nk. normaaliin. Samanaikaisesti on perusteltu, että alhainen korkotaso olisi uusi normaali.
Tilanteen ymmärtämisestä ja johtopäätösten tekemisestä kirjoittaa Robin Harding FT:ssä heinäkuun lopulla.
Omien ennusteiden mukaan Fed-viranomaisten mielestä korot pysyvät pitkällä tähtäimellä 2,5 prosentissa Vähennä heidän 2 prosentin inflaatiotavoitteensa ja pääoman todellinen palkkio tulee olemaan kurja 0,5 prosenttia. Vastaava osuus Euroopassa ja Japanissa on melkein varmasti paljon alhaisempi. Tällainen matala korkotaso on syvällinen muutos menneisyyteen. (Liittovaltion rahastojen korko oli 6,5 prosenttia ja reaalikorko oli noin 4 prosenttia niin äskettäin kuin 2000.) Vaikka korot koskevat melkein kaikkia taloudellisen elämän aloja, kehittynyt maailma torjuu syvästi sen seuraukset.
Rovin Harding näkee, että tosiasioiden tunnustaminen vaikeaa. Tai ehkäpä vielä vaikeampaa on hyväksyä, että olemme olleet väärässä ja siksipä esimerkiksi Suomessa on käyty ainutlaatuinen keskustelu kestävyysvajeesta, joka on perustunut vanhalle korkonäkemykselle. Sipilän hallituksen talouspolitiikka on perustana uudellekin hallitukselle. Se suurella todennäköisyydellä johtaa lisääntyviin vaikeuksiin, jotka puolestaan tullaan kaatamaan Antti Rinteen hallituksen viaksi, vaikka todellisuudessa Antti Rinteen hallituksen suurin heikkous on ollut hylätä vanha väärällä pohjalla oleva valmistelu.
Robin Harding on laatinut ässä on kahdeksan teemaa, joita sijoittajien ja päätöksentekijät tulisi pohtia:
1. Ensinnäkin pitkäaikaisten korkojen ja pitkän aikavälin talouskasvun välillä on läheinen yhteys. Ehkä pääoma on vähemmän merkityksellinen digitaalitaloudessa, mutta korkojen maksimoituminen niin alhaisella tasolla lähettää hälyttävän signaalin tulevaisuuden laajentumisnäkymistä.
2. Toiseksi, rahapolitiikka on rikki. Vuosina 2008–2009 Fed laski korkoja 5 prosenttiyksiköllä, eikä se riittänyt. Nykyään sillä on paljon vähemmän tilaa reagoida taantumaan. Japanin keskuspankki on luopunut yrityksistä korkoalennuksilla saavuttaa 2 prosentin inflaatiotavoitteensa.
EKP on vaarassa mennä samalla tavalla. Maailma ei ole todella valmistautunut laskusuhdanteeseen: kaksi maailman vaikutusvaltaisimmasta keskuspankista voi aloittaa seuraavan taantuman politiikan korolla joka on nollan alapuolella.
3. Kolmanneksi, jos rahapolitiikka ei riitä, finanssipolitiikan on astuttava sisään. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitusten on hyväksyttävä suuremmat menot ja veronalennukset taantuman takia tai annettava keskuspankille finanssityökalu ”helikopterirahan” muodossa, lähinnä painamalla rahaa kuluttamiseen tai yleisölle jakamiseen. Vaihtoehtoisesti hallitukset voivat asettaa korkeammat inflaatiotavoitteet ja käyttää finanssipolitiikkaa saavuttaakseen ne nyt. Se antaisi niiden keskuspankeille enemmän tilaa leikata, kun he sitä tarvitsevat.
4. Neljänneksi, matalammat korot tekevät velasta kestävämpää. Tämä koskee erityisesti julkista velkaa, koska maat tosiasiallisesti lainaavat tällä alhaisella riskittömällä korolla ja melkein samoin on tilanne yksityisellä velalla. Monille maille on järkevää lainata enemmän sijoittaakseen. Ennusteet finanssikriisistä, jotka perustuvat aiempaan velkasuhteeseen bruttokansantuotteeseen, ovat todennäköisesti harhaanjohtavia.
5. Viidenneksi pääomakannan tulisi nousta suhteessa tuottoon. Aikanaan kannattamattomat investoinnit ovat nyt järkeviä: tien parantamien muutaman minuutin ajan säästämiseksi; kalliit, lääkke muutaman sadan ihmisen auttamiseksi; tai ylimääräisiä opiskeluvuosia tutkinnon suorittamiseksi. Tällaiset projektit saattavat tuntua irrationaaliselta. Sitä ne eivät ole.
6. Kuudenneksi, kaikki kiinteät palveluja tarjoavat omaisuuserät ovat nyt arvokkaampia, koska niiden tulevat kassavirrat voidaan diskonttaa alhaisemmalla korolla. Monopoliasemassa olevat veden tai sähkön toimittaja, tonttimaa keskustoissa tai Disney-taltionnit: näiden omaisuuserien pääoma-arvon on nousussa, kun niiden tuotto vastaa alempia korkoja. Tämä suuntaus liittyy varallisuuden epätasa-arvon viimeaikaisiin muutoksiin. Se asettaa sijoittajille myös riskin tunnistaa taloudellisia kuplia, joita ei vielä ole. Yksi elintärkeä poliittinen vastaus olisi pienentää yleishyödyllisille laitoksille sallittua pääoman tuottoa.
(vrt. sähköverkot ja vesilaitokset ja ehkäpä yleishyödylliset esin asuntotuotantoon liittyvät sijoitukset mr)
7. Seitsemänneksi asuntojen kysyntä nousee. Se on loppujen lopuksi suurin pääomaomaisuus, jota useimmat ihmiset käyttävät. Mahdollisia surauksia on kaksi. Jos on mahdollista rakentaa, pysyvästi alhaisemmat korot aiheuttavat asuntokannan kasvun. Jos rakentaminen ei ole mahdollista, talot käyttäytyvät kuin kiinteät tarjontaomaisuudet ja seurauksena ovat nousevat hinnat. Laskevat korot tekevät suunnittelu- ja kaavasäännöistä kriittisen taloudellisen kysymyksen.
8. Kahdeksas, matala korkotaso vaikeuttaa säästämistä. Erityisesti ne vaikeuttavat säästöjä eläkkeisiin ja vaikeampaa elää pääoman kertymisellä. Tämän tosiasian on peittänyt niukkojen omaisuuserien kertaluonteinen nousu, joista monet ovat eläkerahastojen omistuksessa.
Mutta tulevaisuuden tuotot todennäköisesti laskevat. Tulos pakottaa työntekijät hyväksymään jonkin verran myöhemmän eläkkeelle siirtymisen, korkeampien verotuksen, suurempien eläkemaksujen tai pienempien tulojen yhdistelmää vanhuudessa.
On mahdollista, että tämä matalakorkoinen ottelu loppuu. Ehkä Fed on erehtynyt, ja sen on tulevaisuudessa nostettava korkoja jyrkästi. Ehkä urauurtava teknologinen kehitys lisää kasvua ja lisää pääoman kysyntää.
Kukaan ei kuitenkaan voi päättää, että se tapahtuu: tämä ei ole Fedin puheenjohtajan Jay Powellin ja EKP: n presidentin Mario Draghin perverssi juoni tehdä elämästä kurjaa maailman säästäjille. Pitkän aikavälin reaalikorko tasapainottaa säästötahtoa ja investointien kysyntää. Keskuspankit ovat tässä palvelijoita, eivät isäntiä.
Suunta kohti alempaa reaalikorkoa on jatkunut vuosikymmenien ajan ja jatkuu yhtä todennäköisesti kuin kääntymässä toiseen suuntaan. Kun keskuspankit liikahtava helpotuksen suuntaan, on aika lopettaa odottamalla korkojen elpymistä ja on syytä kohdata maailmaa sellaisena kuin se on.
Kunpa joku päättäjä joskus jaksaisi lukea muitakin kuin iltapäivälehtiä
