Uusi Vuoden perinteet ja puheet

Naantalin perinteinen

Uuden Vuoden vastaanottotilaisuus Vanhan torilla muodostuu musiikista,
puheesta ja yhteisestä Maamme laulusta. Sille toivoisi enemmän julkisuuta.
Kaupungin oma tiedotus ei noteeraa näitä tilaisuuksia; pidetystä hyvästä
puheesta ei ole jälkeä ole jäänyt.
Pankaapa merkille, että tämäkin on kulttuuria! Traditio
on pitkä aina miesmuistin pituinen, joten ei sitä kannata väheksyä.
Viime vuonna tilaisuudesta
kirjoittaessani präntättynä nostin esille pikku asian:

Ilotulitusta ei nähty
ja valitettavasti runsas yksityisten järjestämä ei tänä vuonna Vanhan kaupungin
kujille näkynyt.  Aina silloin tällöin
tulee mietiskeltyä säästöjen tarkoituksenkuisuutta: Onko sittenkin enemmän
kysymys organisaation haluttomuudesta, kuin rahan käytöstä?

Monet paikalla olijat ovat tätä säästäväisyyttä ja tiedotuksen niukkuutta hämmästelleet ja tulipa esille
yksi julkisen ja yksityisen yhteistyöajatuskin.  Kaupunki voisi aloittaa
ilotulituksen Lappalaistenmäeltä tasan klo 12.00 ja sieltä se voisi kääntyä vanhan
kaupungin rantaan, jossa yksityinen puoli siihen yhtyisi. Sillä tavalla tulisi
näkyvyyttä. Miettikääpä asiaa!

Mitä yhteistä oli Naantalin valtuuston varapuheenjohtajan ja
tasavallan presidentin puheissa?

Molemmissa puhuttiin också på svenska ja lopuksi toivotettiin Jumalan
siunausta.
Jumalan siunauksesta eivät kaikki tykkää. Joiden mielestä se ei sovi, kun
kaikki eivät ole uskovaisi ja toisten mielestä se on jenkkien apinoimista.
Vähän pateettiselta se kuulostaa, mutta ei se haittaa. Joka tapauksessa se on
puhtaasti puhujan oma valinta. Ja Ruotsin käyttämine yksikielisessä Naantalissa
ei ole pakollista, mutta se ei ole pahastakaan.

Naantalin puhe

Uuden Vuoden vastaanottopuheen pitänyt Pohjanmaalla syntynyt
ja Ahola Transportin johtotehtävissä oleva 40 vuotias, kuusi vuotta Naantalissa
asunut kristillisdemokraattien ruotsinkielinen Tommy Björkskog on Naantalin
valtuuston varapuheenjohtaja.

Hänen puheessaan korostettiin Naantalin
yksituumaisuutta ja puheen sisältä löytyi kriitillisen etiikan sanomaa.
Näkökulma oli positiivinen. Ihan hyvä.

Presidentin puhe

• Nii­nis­tön oma kan­ta tu­li pu­hees­sa sel­väk­si. Unio­nin pi­tää
  ol­la re­hel­li­nen, yk­sin­ker­tai­nen, sään­nöis­tään ja pe­ri­aat­teis­taan
  kiin­ni pi­tä­vä. Kes­ki­näi­sen ta­lou­del­li­sen vas­tuun li­sää­mi­nen vai­vih­kaa
  ja il­man jul­kis­ta kes­kus­te­lua ei­vät saa pre­si­den­tin tu­kea.
• Kun pää­tee­mo­ja on vä­hän, myös pois­jä­te­tyt ai­heet si­säl­tä­vät
  vies­tin. Tä­nä vuon­na nii­den jouk­koon kuu­lui myös Ve­nä­jä, vaik­ka maan
  si­säi­nen ti­la ja ul­koi­nen käyt­täy­ty­mi­nen ovat var­mas­ti tar­kas­sa
  seu­ran­nas­sa. Va­lin­taa se­lit­tä­nee pre­si­den­tin äs­ket­täi­nen leh­ti­haas­tat­te­lu
  ai­hees­ta.
• Muu­ten­kin pe­rin­tei­nen tur­val­li­suus­po­li­tiik­ka
  ja suur­val­ta­suh­tei­den ar­vioin­ti jäi pu­hees­sa vä­hem­mäl­le. To­den­nä­köi­ses­ti
  ta­voit­tee­na oli ku­va­ta maail­man ti­laa ja tu­le­vai­suut­ta enem­män yk­sit­täi­sen
  suo­ma­lai­sen kuin pre­si­den­tin ka­len­te­rin nä­kö­kul­mas­ta
  Hs PK 2.1.2014.

Puheen selittäminen, sen sisällön arvioiminen ja aivan erityisesti analyysi siitä, mistä ei puhuttu , on median ja kansalaisten yhteistä keskusten aihetta.osallistun tähän minäkin.

Omasta puolestani
olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka näkivät puheen muistuttaneen entistä
enemmän Niinistöä.  

• Talouskomissaari Olli Rehn luonnehtii presidentti Niinistön
  uudenvuodenpuhetta tarpeelliseksi ja painavaksi puheenvuoroksi. Rehn sanoo
  pitävänsä ansiokkaana erityisesti sitä, että Niinistö muistutti suomalaisia
  Suomen ja Euroopan pysyvästä yhteydestä ja siitä, että Eurooppa on Suomen
  henkinen koti.
• Rehn yhtyy Niinistön näkemyksiin myös siltä osin, että
  suomalaiset pystyvät parhaiten vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa osana
  Eurooppaa Yle 2.1.2014

Tähän Eurooppa-pohdiskeluun on heitetty arvio, ettei presidentti
ottanut selvää kantaa federaatiokehityksen toivottavuuteen. Se ei olekaan
helppo asia ja vaikka olen varma siitä, että on perusteltua hoitaa asioita
enemmän yhdessä, niin ymmärrän asian siten, että sen asian ajaminen ei ole nykyisessä mielipideilmastossa helppoa. Ja presidentti toisessa puheensa kohdassa mainitsi syytkin: Vaarana on
liiallinen byrokratia ja toisaalta suurten maiden ylivalta. Mutta päätöksentekijöitä ei tarvita helppojen juttujen hoitamiseen ja siksi on pohdittava Suomen tilannetta.

Kuuluuko ylipäätänsä EU asioiden pohdinta presidentille nyt,
kun perustuslaissa on selvät kirjaukset siitä, että EU-asiat ovat hallituksen
ja pääministerin vastuulla.
Ensinnäkin totta kai presidentillä on oikeus mielipiteisiin
sinänsä, mutta tässä kohdassa itse edustan sitä kantaa, että presidentillä on
velvollisuus oman vastuualueensa kannalta erityisellä tarkkaavaisuudella seurata, mitä EU:ssa tapahtuu.
Muistamme presidentti Mauno Koiviston
kannan, että hänelle EU-valinta oli ennen muuta turvallisuuspoliittinen ratkaisu.
Turvallisuuspolitiikka on taas ulkopolitiikan yksi keskeisistä alueista, joten
EU-asioiden jättäminen yksinomaan hallitukselle on ristiriidassa presidentin
ulkopoliittisen johtajuuden kanssa. EU:n muuntuminen federalistisemmaksi ja vielä enemmän esitykset siitä
eroamiseksi ovat sosiaalisen, taloudellisen ulottuvuuden lisäksi paljolti ulko-
ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. 
Toivottavasti puhetta kuunneltiin. Entistä useamman soisi havahtua
huomaaman, että kysymys ei ole kampaajien kenkien koroista, vaan Kysymys on
Suomi nimisen  kansakunnan
tulevaisuudesta. presidentti asiasta puhui näin:

• Suomi on myös ansiokkaasti korostanut luotonantajien omaa vastuuta.
  Markkinavoimien tuleekin vastuu tuntea, silloin niistä samalla tulee vartijoita
  sopimusten noudattamiselle.
• 
  Meidän suomalaistenkin on oltava rehellisiä. Minäkin olen; eurooppalainen tie on meidän tiemme. Se on Suomen tie. Mutta meidän
  täytyy tarkoin tietää – ja myös siihen vaikuttaa – minne tie vie.
• 
  Kevään EU-vaalit eivät suinkaan ole pelkkää Eurooppa-politiikkaa, niissä
  tehdään Suomen tulevaisuutta. Siksi rohkaisen rehelliseen keskusteluun.

• Ensi kesänä tulee
  kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Neljän vuoden
  ajan raivonnut konflikti vaati miljoonia uhreja, ja piirsi maanosamme rajat
  uudelleen. Tästä ahjosta nousi myös itsenäinen Suomemme. Yleisen mullistuksen
  oloissa voimamme riittivät vapauden saavuttamiseen. Meidän on syytä muistaa
  historiamme. Suomen paikka on aina ollut osana Eurooppaa. Meidän kohtaloamme ei
  voi siitä erottaa.