Naantali on ottanut pohjoismaiseen yhteistyöhön Tanskan mallin mukaisen asenteen: Se on mennyttä aikaa.
Muistona siltä oheinen kuva paikallisesta lehdestä. Me mukana olleet selittelimme, että kyllä parempia pelureita olisi ollut, mutta kakkosluokan joukkueella tultiin.
Olimme helppo juttu paikallisille, kuten lehtileike kertoo.
Mutta tunnelma oli hyvä, kuten aika ystävyyskaupunkivierailujen aika ollut on.
Pohjola Norden yllä pitää suhteita; se on hyvä juttu.
Olen kuitenkin sen verran nordisti, että ei olisi pitänyt kuntien välistäkään vuorovaikutusta unohtaa.
Ehkä taas tulee sellaisia päättäjiä, joita se kiinnostaa ja ehkä tulee sellainen aika, jolloin sitä kaivataan.
Mikon nostalgiaan voi yhtyä. Samalla tavalla historiaa häivytettiin, kun Vadstenan kunnan lahjarahalla sodan jälkeen rakennettu neuvola päästettiin rappeutumaan ja hävitettiin huonokuntoisena. Paikallishistoria ja kotiseuturakkaus eivät kiinnosta yhden äänen enemmistöllä valtaa pitävää kokoomusjohtoista K-falangia. Raha ratkaisee, muusta viis. ”Tyyli muuttuu”, vastataan niille, jotka haluaisivat kunnioittaa edesmenneiden sukupolvien työtä. ”Alas lyödään vanha maailma”. Ratkaisua ei tarvitse ihmetellä. Vaikka Kokoomusta sanotaan sivistyspuolueeksi, paikallistasolla sillä on hämärä tai piittaamaton käsitys kulttuurista ja sen kantajista, menneistä ja nykyisistä. Aurinkotien-Kreivinkadun liikenneympyrän taideteoksesta päätettäessä eräs puolueen johtohahmoista loihe lausumaan suurin piirtein näin: ”Naantalissa ei ole taiteilijaa, jolta teos voitaisiin tilata.” Niinpä sen sai Nivalassa syntynyt, Turussa asuva taiteilija, jonka elämäntyö ei mitenkään liity Naantaliin. Hänen kolmas (!) ehdotuksensa tyydytti kulttuuriraadiksi ryhtyneitä poliittisia päättäjiä. Kaavoitus, maiseman raju muokkaus räjäyttämällä kallioita, puistojen, metsikköjen ja luontopolkujen hävittäminen yhdistettynä lähiasukkaiden kokemien melu- ja pölyhaittojen sivuuttamiseen turhana rutinana on sekin kulttuurivandalismia.
Samaa olen ihmetellyt.