Vaikea sietää aikaa, joka suosii demareita

Jyrki
Räikän kolumni
Hesarissa : Sdp marjastaa
perussuomalaisten mailla alkaa
johtolauseella: Populismiin takertuminen
oikaisi
sosiaalidemokraattien
syöksykierteen ja lopetti samalla puolueen kiusallisen
itsetutkiskelun.

Alusta
lähtien oli jo helposti pääteltävissä kirjoituksen idea, sen musta lanka. Ku jo
vuosia on jauhettu sosialidemokratiasta menneen ajan ilmiönä ja nähty puolueen
loistavan tulevaisuuden olevan menneisyydessä, niin eihän siinä voi mitään väärää. Kokoomuksen voittokulku ja kaiken kukkuraksi
perussuomalaisten nousun piti osoittaa, ettei tylsällä ja harmaalla
hyvinvointiyhteiskunnan luojalla ole asiaa fantastisen kivojen jytkyjen
jakamisessa

HS:n toimittaja Jyrki Räikän kirjoitus oli
oivallinen esimerkki tästä asenneilmastosta. Siinä analysoimatta mitenkään
aihetta laajemmin arvioitiin sosialidemokratian aiheuttaneen ihan itse
nykyaikaan sopimattomuudellaan menneen huonon menestyksen, kun sen sijaan
pienehkö nyt nähty hienoinen nousukäänne sen sijaan on syytä luokitella
populismilla temppuilun tulokseksi.
Ai aivan jutun lopussa kirjoittaja
paljasti historiattoman näköalansa käsittämättömällä loppu-uholla:

”So­siaa­li­de­mo­kraat­tien on kui­ten­kin syy­tä va­roa, et­tei
vä­ri­käs kie­len­käyt­tö lip­sah­da vi­ha­pu­heek­si. Puo­lueen 1900-lu­vun
alun his­to­ria ker­too sii­tä va­roit­ta­van esi­mer­kin.

Sen sijaan analyysi maailmasta ja muutoksesta
jää huomaamatta siitä huolimatta esimerkiksi Teija Sutinen viime viikolla asiaa
samalla paikalla käsitteli osuvasti: Lainaan vain yhden kohdan hänen
jutustaan:

” Rikkaat
eivät ole nyt suosiossa missään. He ovat yleisen tyytymättömyyden
ukkosenjohdatin. Vastaisku ahneudelle ei ole pelkkää ranskalaista retoriikkaa
vaan iso poliittinen trendi, joka saa kussakin maassa omanlaisensa
muodon.”

FT:ssä
puolestaan Gideon
Rachman päätyi
seuraavaan johtopäätökseen:

Hyvin varakkaiden on todennäköisesti vaikeampaa välttää
painetta korkeampien verojen suuntaan läntisessä maailmassa. Vuonna 1979
Margaret Thatcherille hävinnyt James Callaghan huomautti osuvasti: ”On
aikoja, ehkä kerran 30 vuodessa, kun politiikassa on käännekohta.” Noin 30
vuotta on kulunut Thatcherin-Reaganin aikakauden alusta ja nyt näyttäisi toinen
käännekohta olevan meillä käsillä.

• Meneillään
  on siis aikakauden muutos:
  Tylsälle oikeudenmukaisuudelle ja kohtuudelle on taas kysyntää, eli harmaa
  hyvinvointivaltio, kaikille kohtuudella ei ole fantastista eikä vastuunkanto ole
  aina kivaa eli mielikuvat eivät riitä silloin kun perustukset järkkyvät.