Kansallinen veteraanipäiväksi valittiin 27. huhtikuuta.
Ensimmäisen kerran sitä vietettiin Mauno Koiviston ollessa tasavallan
presidenttinä vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuotta.
Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa.
Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27.
huhtikuuta 1945, joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi.
Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneiden
muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
Vuoden 2015
alussa sotiemme veteraaneja on elossa noin 15 000 miestä ja 11 000
naista. Yhteensä 26 000 henkilöä. Heistä 3200 on sodissa
vammautuneita. Sotiemme veteraanien keski-ikä on jo yli 90 vuotta.
Tämän vuoden veteraanipäivässä näkyivät ylipäällikön ja tasavallan presidentin
poikkeukselliset toimet:
·
Puolustusvoimien ylipäällikkö antoi päiväkäsky
N:o 1/ 2015., tätä edellinen päiväkäsky annettiin 1995 silloin kun sodan
loppumisesta oli kulunut 50 vuotta.
·
Presidentti myönsi oli 1.800 veteraanille valtiollisen
kunniamerkin. Perusteluna oli, että kyseiset henkilöt tuosta 26.000 joukosta
eivät olleet saaneet kunniamerkkejä.
Kysymykseen miksi ?, oli Sauli Niinistön vastaus, että miksi vasta nyt.
Arvelen, että Niinistö halusi antaa päiväkäskyn ja tämä oli nyt
ehkä ainut sovelias hetki; Itsenäisyyden 100-vuotisjuhla on hänen kautensa
lopulla vaalitaistelun alla ja sotilaalliset asiat veisivät helposti vuoden
1918 tapahtumiin. Epävarmaa toisaalta on oliko hän sodan päättymisen 75-muistojuhlan
aikana presidenttinä.
Me ollaan sankareita kaikki–
ajatus tuli mieleen, kun presidentti osoitti kunnioitusta niille, jotka eivät ole
onnistuneet olemaan paikalla, kun mitaleja on jaettu. Ele oli tyylikäs ja muistutti
yhdenvertaisuudesta sekä kaveria ei jätetä hengestä ja häntä muistetaan.
Naantalin juhlissa näkyy muutos ja nuoret esiintyjät
Omassa muistissani ei ole tarkkaa
ajankohtaa Naantalin juhlien alkamisesta. Sen muistan, että juhlivien veteraanien
joukko oli pitkälti kolmatta sataa – nyt läsnä oli runsaat puolensataa naisten
ollessa enemmistönä.
Iltahuuto on täyttä totta, sillä järjestöjen johtomieheiltä kuulin, että veteraaniaktiiveille alkaa olla ylivoimaista käydä viime
tervehdyksellä. Onneksi reserviläisjärjestöt ovat ottaneet vastuuta kauniista
tavasta.
Naantalin juhlan hienointa antia olivat Lietsalan ja Karvetin koulujen musiikki
ja tanssiesitykset. Niissä oli oikea sanoma ja toteutus korkeatasoinen. Lukion
oppilaiden tervehdys oli ytimekäs ja harkittu. Kaupunginjohtaja puhui selkeästi
ja sopivan asiallisella paatoksella. Kirkkoherran siunaus oli tyylikäs.
Melodialtaan kaunis suomalainen Gerge Godzinkyn säveltämä Kaunis Äänisen aallot,
jonka sanat on Kerttu Mustosen ei ole helppo yhteislaulu eikä kaikin kohdin sisällöltä
vastaa ajatusta siitä, ettei veteraanipäivä ole voitonpäivä.
Veteraanit symboleinä
Veteraanipäivän tunnuksena oli itsenäisyyden kaipuun ajoilta Paavo Cajanderin
Isänmaalle runosta otettu ”Tämä maa ei koskaan sortua saa – Eläköön Suomi ”
Tunnettu ja vaikuttava runo kokonaisuudessaan kuuluu
Yks voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä,
Se tuttuko on vai tuntematon,
Niin valtaa se mieliä yhä,
Salamoina se tuntehet saa palamaan,
Se taivaast’ on kotoisin kerrotaan,
Ja isänmaa on sen nimi.
Se tunnussana se Suomenmaan
Vei urohot kuolon teille,
Vei nälkää, vaaroja voittamaan,
Vei valoa voittamaan meille;
Ja rauhan töissä se ollut on
Se toivon tähti sammumaton,
Joka tien vapautehen viittaa.
Niin aina olkohon Suomenmaass’!
Ain’ uljuutt’, uskollisuutta!
Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas
Vapautta ja valoa uutta!
Tää maa se ei koskaan sortua saa.
Eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
Eläköön, kauan eläköön Suomi!
– Paavo Cajander (Isänmaalle)
Tästä päädyn sellaiseen johtopäätökseen, että veteraaniasiaa ei enää pidetä kansakunnan sosiaalisena velvollisuutena, vaan siihen halutaan liittää isänmaallisuuden korkeveisuun tunnelmia.
Kohta Koskelat ja Rokat – Pensamot ja Hongat ovat Vänrikki Stoolin sankareita.
