Sosialidemokraattien viestinnän karrikatyyri nähtynä pilapiirtäjän silmin on artikkelikuvassa:
Sitä saa, mitä tilaa – Ei pidä provosoitua kun provosoidaan.
Tytti on sekä oikeassa että väärässä. Olemme sosialidemokraatteja, mutta myös tietyillä ehdoilla demokraattisia sosialisteja – tarkoitan, nimittäin jos julkisen talouden ja yhteiskunnan omistaman tuotannon katsotaan edustavan sosialismia, jolla demokraattisesi valittujen kuten eduskunnan tai kunnanvaltuustojen hyväksyminen, niin tämän sortisia sosialisteja olemme.
Mutta tiukasti ja jämptisti emme ole ennen emmekä nyt hyväksynet reaalisosialismia eli kommunistien vääristämää sosialismia. Ja he ovat sosialisti nimen omineet ja sen pilanneet; siksi korostamme olevamme sosialidemokraatteja
Kannatamme markkinataloutta ja sääntöpohjaista kansainvälistä ja kansallista mallia – tällaista pohjoismaista, jota myös sosialistiseksi jopa kommunistiseksi trumppilaisten ja muidenkin konservatiivien myös suomalaisten suulla sellaiseksi haukutaan.
”Ei nimi miestä pahenne eli mies itse”
inklusiivisuuden aikoina näin voidaan ajatella oli sukupuoli, mikä tahansa. Ja tarkoitan, että Tytti on hyvä toveri eikä Antti potki köyhiä ja Kimmostakin löytyy solidaarisuuta.
Mutta viestintä on hankalaa, kun ei koskaan tiedä onko se niin kuin miltä näyttää vai päinvastoin.
