Monien teologien mielestä pääsiäinen on kristikunnan tärkein
juhla. Tapakristityt pistää useimmiten joulun ykköseksi. No yhteistä tietenkin
näille juhlille on niiden liittyminen Jeesuksen syntymään ja kuolemaan.
Pastori-päätoimittaja Mikko Salmi käsitteli Demokraatissa kysymystä:Voiko demari olla kristitty?
Ja kunnon suomalaisen tapaan hän vastaa kysymällä: Voiko kristitty olla muuta kuin
demari?
Mikko Salmella oli hyviä perusteluja näkemykselleen:
Tämän päivän sosialidemokratia ja kirkko ovat tavoitteineen veljeksiä….Tinkimätön
ihmisarvon puolustus on niin demareille kuin kristityille sydämen asia.
Kolumni loppuu:
Voiko kristitty olla demari: Tietenkin voi. Nimittäin tässä voi piillä uusi
demarien kannattajapotentiaali. Ehkä kristityt nostavat meidät vaalivoittoon ja
pääministeripuolueeksi keväällä 2019.
Tämä lopputoteamus ei ole pyyteetöntä kristillisyyttä ja
siksi se vähän laski kirjoituksen arvoa nostamalla kysymyksen, että kannatuksen
hankkimisestako vain on kysymys. Eikö kristillisiää ole muuta annettava kuin
äänensä?
Kun tämän jutun aloitin pääsiäisen ja joulun vertaamisella,
niin ajattelin, että sosialidemokraateille yhteiskunnallisessa mielessä
tärkeintä sanomaa on ollut joulun ja pääsiäisen välissä. Tarkoitan Jeesuksen maan
päällisessä toiminnassa ja hänen muistiin kirjatuissa julistuksissaan.
Kalevi Sorsa aikoinaan kirjoitti, että sosialidemokraatiksi voi
tulla sosialistisen teorian, humanismin tai kristillisyyden kautta.
Ovatko nämä
polut toisensa poissulkevia.
Niinkin voisi päätellä esimerkiksi Väinö ja Linda Tannerin
asenteesta. Väinö hylkäsi kirkon tutustuttuaan sosialistiseen kirjoituksiin
eikä Linda tykännyt siitä, että Väinö haudattiin kirkollisin menoin.
Mutta uskon
asiat ovat julistettu kunkin yksilön omiksi valinnoiksi siis
valinnanvapaudeksi.
Ja johtopäätökseni on, että opillisesti sosialidemokraatilla
voi kristillisyyden mystillisiä uskomuksia.
Olen tästä aiheesta kättä väännettäessä
todennut, että kristillisen etikan omaksumisesta on sosialidemokraatille hyötyä arkisissa
toiminnoissa. Eikä meillä ole oikeutta rationalismiin
vedoten kieltää tai väheksyä niitä tovereita, joilla on pyhän
kokemuksia.
Mutta aivan – ei niin siunatuksi – lopuksi:
Perusinsinöörille tulee mieleeen vastavihitty uskovainen pariskunta, jonka morsian ripusti sängyn yläpuolelle kyltin:
”Tarvitsen Sinua joka päivä”.
Tämän nähtyään sulhanen kiinnitti seinään oman taulunsa:
”Herra, anna minulle voimaa!”
