Suomessa taitaa olla vallalla taas vanha Waffenbruder asevelihankihenki.
Me seuraamme, apinoimme ja yritämme ylittää Saksan. Tästä saimme kovin, kovin,
kovin kouriintuntuvan esimerkin tänään HS:ssä 4.9.2013, kun Paavo Rautio päästeli
parastaan
- Taloustutkijat
ja talouden päättäjät ovat panneet merkille, että Euroopan velkakriisin
polte on hiipunut viime kuukausien aikana ja jonkinlainen elpyminen
orastaa.
Toivoa on, mutta kyllä merkit paremmasta ovat vielä vähäisiä.
Jos haluaa määritellä tarkemmin, mistä merkkejä Euroopassa kannattaa
etsiä, kohteita on kolme: Saksa,
Saksa ja Saksa. - Haaskalintujen harmiksi Euroopan kriisimaiden
pahin kriisi on lauhtunut ja säästöt ovat purreet. Tosin olo niissä on
kuin Espanjan uusissa liian raskaissa sukellusveneissä: ei hukuta,
mutta eipä kyllä nousta pintaankaan. Paavo Rautio HS 4.9.2013
Se, että
Euroopassa on helpottanut vähän on tapahtunut Saksasta huolimatta tarkemmin sanottuna EKP:n
toimesta viime vuoden Unikeon päivän aattona 26.7.2012 ”ECB is ready to do whatever it takes – Kaikki tarvittava tehdään” , sanoi
Mario Dragi ja siitä se kääntyi. Hän sanoi sen Bundesbankin näkemyksen
vastaisesti, tosin saaden sille loppujen lopuksi Merkelin siunauksen, kun
hänkään enää ei muuta ei voinut.
Paavo Raution kolumnin kanssa samaan aikaan oli 3.9.2013 FT:ssä
Adam Posen (The
writer is president of the Peterson Institute for International Economics)
kirjoitus Saksan talousihmeestä. Alla on hänen
kirjoitustaan referoitu
- Jos Saksan talousmalli on Euroopan
tulevaisuutta, meidän kaikkien pitäisi olla melko levottomia. Mutta siihen
suuntaan ollaan menossa. Angela Merkel, kristillisdemokraatti liittokansleri
ilmeisesti onnistunut uudelleenvalinta vaalikampanjaa lupaa ”Saksa
tulevaisuuden on hyvissä käsissä”. tarkoittaa lisää tätä samaa. Euroalueen
kriisiin poliittinen ratkaisu ohjelma tulee kannustamaan jäsenvaltioita
seuraamaan Saksan polkua kilpailukykyä etsittäessä: leikkauksia työvoimakustannuksissa . Tämä ei ole erehdys
vaan se ollut perusta kansakunnan vientimenestykselle viimeisten tusinan vuoden
aikana; viennin kasvattaminen on ollut kyseisenä ajanjaksona ainoa
johdonmukainen tavoite. Mutta alhaiset palkat eivät saisi olla tavoite, jolla
rikas kansakunta kilpailee. - Vuodesta 2003 laskeva työttömyysaste on
ollut seurausta politiikasta, jonka mukaan on luotu useita pienipalkkaisten ja osa-aikaisten työpaikkoja
ja suosittu etätyötyöpaikkoja ilman sellaista suojaa, jota annettiin aikaisemmin sodanjälkeiselle sukupolvelle.
Saksassa on nyt suhteellisesti
matalapalkkaisten työntekijöiden osuus Länsi-Euroopan korkein. Keskimääräiset
palkat nousivat yli inflaation ja tuottavuuden kasvunviime vuonna
ensimmäistä kertaa siten yli vuosikymmenen stagnaation siis palkkojen paikallaan
pysymisen jälkeen. - Joidenkin mielestä maa on tehnyt parhaansa
tilanteessa, johon rikkaampien maiden taloudet ovat joutuneet
globalisoituneessa maailmassa eli on ollut pakko laskea heikosti koulutetun
työvoiman palkkoja myös lännessä. - Saksan alimitoitetuista
investoinneista johtuvat maan talouden
syvät rakenteelliset ongelmat, joita ei voi pitää joustavimpien työmarkkinoiden vikana. Vain vientiä ajatteleva pakkomielle on harhaan johtanut päättäjät unohtamaan pankkien pääomittamisen, palvelualojen
sääntelyn purkamisen ja sen, että olisi kannustettu pääomia pois vanhasta teollisuudesta
uusille aloille. Lisäksi julkisia investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen
ja tekniseen kehitykseen olisi pitänyt lisätä. Se olisi auttanut yksityisiä yrityksiä
kannattaviin investointeihin, mikä puolestaan johtaisi kasvuun ja korkeampiin
palkkoihin. - Riippuvuus ulkoisesta kysynnästä on vienyt
Saksan työntekijöiltä ansiot, joita heidän olisi pitänyt pystyä tallettamaan ja
kuluttamaan. Jättäytyminen viennin kasvun varaan aiheuttaa itseään ruokkivan kierteen.
Ennen kaikkea tämä tarkoittaa, että saksalaiset liikkuvat arvoketjussa suhteellisesti
alaspäin eikä ylöspäin. Saksan politiikan seuraaminen eurooppalaisten kauppakumppaneiden
toimesta vahvistaa entisestään paineita laskeviin palkkoihin. Palkkojen alaspäin
prässääminen ei ole onnistunut kasvustrategia Saksan eikä Euroopan
tulevaisuudelle.
Pidemmän aikavälin tarkastelut arvioivat Saksan
mahdollisuudet vielä synkemmiksi.
- Tony Barber FT 11.8.2013: Kasvua lisäävät uudistukset ovat välttämättömiä, sillä Saksan
taloudellisen menestyksen on viimeinen tae, että euroalueen elää ja kukoistaa.
Saksa on Euroopan suurin talousmahti. Mutta se ei ole tarpeeksi tehokas.
Schrumpfnation Deutschland Kutistuva Saksa on perimmäinen syy siihen, että Saksa ei ole
tarpeeksi vahva veturiksi. -
Viime vuonna tehty OECD: n ”Outlook 2060”, raportti
maailman kasvunäkymistä, ennustaa, että Saksassa saavutettaisiin
keskimääräinen vuosikasvu on 1,1 prosenttia 2011 – 2060 välisellä ajalla..
Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että Saksan potentiaalista kasvuvauhtia
on 1,25 prosenttia. Mutta seuraavan 50
vuoden arvioitu kituvaa lähes näkymätön
talouskasvu ei anna Saksalle voimaa ja luottamusta johtaa Eurooppa edestä.Syynä tähän on demografia, sillä Saksan
väkiluvun odotetaan laskevan 81 miljoonasta 71 miljoonaan ja niinpä Iso Britannia
ja Ranska tulevat olemaan sitä suurempia. Väestön vähenemin johtuu alhaisesta syntyvyydestä
ja vähäisestä maahanmuutosta.
Suomi ei ole Saksa, mutta esimerkiksi vanhemman väestön ongelma meillä on samanlainen. Suomen kilpailukyky on taas viimeisen mittauksen mukaan kunnossa eikä pienen kansantalouden toimenpiteillä ole niin muille suurta merkitystä.
”Mutta itselleen sika vahingon tekee, kun ruuhen kaataa”.
Eli onhan meidän pelattava tarkasti ja toimittava viisaasti. Saksastakin voi ottaa esimerkkiä, mutta valikoiden. Ja pienilläkin asioilla, kuten mielipiteellämme voi olla merkitystä. Toivottavaa olisi, että Saksan linjassa otettaisiin huomioon tässäkin kirjoituksessa esitettyjä epäilyksiä. Se näyttäsi edellyttävän, että vaaleissa tulisi yllätys, ja ettei Angela Merkel saisi automaattista jatkoaikaa.