Soutelin eilen Naantalin aukolla auringonpaisteessa ja tuulen puhaltaessa pohjoisesta. Taivaanrannalle tupruttivat sähköä ja lämpö tuottavat voimalaitosten piiput savukaasuja ilmoille: Toisen monipolttoainelaitoksen päästöt näkyvät huonommin modernimman tekniikan ansiosta kun taas toisen puhtaan hiilivoiman vesihöyryt näkyvät selkeämmin. Näkymätöntä oli sen sijaan on ilmakehän lämpöä lisäävä CO2
Luin sitten kotona sähköpostiin ilmestyneen esitelmän Energiamuutoksesta.
Vuoden 2050 jälkeen voimme ruveta vähentämään CO2 ilmakehästä.
Solarprofessori Christian Breyer kertoo, että aurinkoa on yllin kyllin ja tuulta tarpeeksi ja uusiutuvan tuotannon hinta on putoamassa vauhdilla. Tekniikka kehittyy sähköjärjestelmienohjauksessa ja sähkön varastointikin maametallien rajoituksista huolimatta onnistuu. Tulevaisuus näyttä sanan mukaisesti aurinkoiselta.
Ja sitten tulee uutisista kylmää vettä: Kymmenen miljardia tarvitaan rahaa/ vakuuksia sähkömarkkinoiden toiminnan rauhoittamiseksi. Ruotsi edellä ja Suomi seuraa – Ruotsi on ollut meidän edullisen energiaturvan hyvä naapuri.
Ja mitä sitten mietin ?
Yleisesti toteaisin, että nyt pitäisi pystyä erottamaan tämä päivä vuodesta 2035 tai vuoden 2050 jälkeisestä ajasta kuitenkaan tavoitteita unohtamatta
Nyt ei pidä olla dogmaattinen ja pitää muistaa, että lyhin tie ei ole parastie. Suomalainen kansanviisaus sanoo,
että parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.
Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että Naantalin 3. käynnistäminen on viisasta ja hiiltä kannattaa polttaa ja pitää varastossa vielä tämän jälkeenkin, mutta päästökaupasta ei pidä luopua eikä uusiutuvan energian hankkeita saa unohtaa,
Mutta jos nyt yritetään mennä suoraan ja uskotaan, että voidaan hypätä ensi talven yli, niin joudutaan suureen vaaraan, sillä ilmastomuutoksen toteutuminen siirtyä ehkä pitkälle tulevaisuuteen, siksi että Venäjän tukemat uusiutuviin energialähteisiin siirtyvien hankkeiden vastustajat vievät voiton tulevissa vaaleissa. Kannattaa katsoa Italiaan ja Ruotsiin ja huomata, että emme mekään ole immuuneja samoille voimille
Välitän Markku Vuotin kommentin:
””Perussuomalaiset ei ole vitsi vaan vitsaus”.
Tämä on lainaus Mikko Rönholmin kirjoituksesta, Yksi askel taakse on viisautta.
Minulle kaikki puolueet ovat saman arvoisia ja siksi suhtaudun niihin tasapuolisesti. En pidä omaa näkemystäni politiikasta ylivoimaisen oikeana ja siksi en voi halveksi minkään puolueen kannattajia heidän poliittisen näkemyksensä vuoksi. Kun väitämme jonkin puolueen olevan ”vitsi” otamme samalla kantaa sen puolueen kannattajien poliittiseen ”viisauteen” myös henkilöinä..
Demokratiaan kuuluu erilaiset poliittiset näkemykset. Niiden takana on joukko ihmisiä. En pidä asiallisena arvioida niiden ihmisten kykyään osallistua demokraattiseen keskusteluun jotka ovat näkemyksineen esimerkiksi Perus Suomalaisten kannattajia. Suurin ongelma demokratian kannalta on tehdä heidän toiminnastaan kokonaisuudessaan ”vitsi”. Me voimme nähdä heidän tavoitteissaan ongelmallisia kantoja mutta siellä on myös oikeita ja totuudenmukaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Parus Suomalaisten näkemystä kehitysavun rahoittamisesta emme voi kiistää. Me rahoitamme sen nyt velkarahalla.
Näihin kansalaisiin joiden yhteenliittymä puolueeksi on ”vitsi” kuuluu noin joka viides Suomalainen. Meille ei ole mahdollista jättää kuuntelematta, pitää ”vitsinä” heidän näkemyksiään politiikassa. Niin suuri tuo joukko Suomalaisia on.
Markku Vuoti
kotitarvefilosofi
Olen samaa mieltä Markun kanssa ja niin myös kirjoitin:
Perussuomalaiset siis puoleen ei ole vitsi!
Perussuomalaiset puolueena on onnistunut popularisoimaan politiikkaa. Sitä olen pitänyt positiivisena.
Mutta he edustavat vaarallista linjaa energiassa. Se heikentää Euroopan yhtenäisyyttä Putinin sotapolitiikkaa vastaa. Siksi perussuomaliset puolueena ei ole vitsi vaan vitsaus, joka tarkoittaa että se on:
kiusa, kiusankappale, vaiva, hankaluus, harmi, , riesa, kiusanhenki, maanvaiva.