Pertti Paasiota muistamme kunnioituksella tänään, kun hän perheen saattelemana siirtyy ajastamme.
Teen sen tässä lainaamalla artikkelia, joka elävästi tuo mieleen Pertin puheenvuorot, joissa hän muistutti siitä, että puheissa olevat talousargumentit eivät ole arvovapaita. Ne ovat politiikkaa.
FT:n korona-aiheisessa kirjoitussarjassa ajattelun muutoksesta kirjoittaa Lontoon University Collegen taloustieteilijä Wendy Carlin:
”Kuten lama ja toinen maailmansota, Covid-19-pandemia muuttaa tapaa puhua taloudesta ja julkisesta politiikasta. Tämä pätee paitsi seminaareissa ja poliittisissa ajatushautomoissa, myös kansankielessä, kun kanssaihmiset keskustelevat toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan.
Yksi tulos on siirtyminen vasemmalle politiikassa talousvetoisen ulottuvuudesta vaihtoehdottomuudesta. Periaatteellisempi seuraus olisi aikaan sopimattoman kaksijakoisuuden muuttaminen yleisimpiin arvoihin, jotka koskevat niin yksilöitä kuin hallituksiakin.
Voimme nyt nähdä samanlaisen symbioosin talouden uuden ajattelutavan ja uusien politiikkojen ja instituutioiden välillä ilmastomuutoksen torjumiseksi ja tulevien pandemioiden estämiseksi. Ensimmäinen askel on sen väitteen hylkääminen, jonka mukaan elinkelpoinen tulevaisuus voi perustua yksinomaan omaehtoisuuteen. Meidän on vaalittava ja annettava kansalaisille hyveitä, jotka tukevat monia menestyksiä taistelussa Covid-19: ssä.Avoimet yhteiskunnat ovat ymmärrettävästi haluttomia suosimaan tiettyjä arvoja toisiin nähden. Mutta ymmärrämme, että meillä on vain vähän valinnanvaraa. Meillä on päivittäin eettisiä ratkaisuja – etäopiskelijoiden luokitteluun, joka on erilainen hajautetulla Internet-yhteydellä, hoitoon saannin järjestämiseen. kokeiluun. Sulkemismääräysten noudattaminen johtaa vääryyteen, koska ne rankaisevat epäoikeudenmukaisesti niitä, jotka eivät pysty työskentelemään kotoaan ja joiden on pakotettava itsensä joko tartunnalle alttiiksi tai toimeentulon menetykselle.
Tuloksena on ollut, että eettiset näkökohdat, erityisesti oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus tuntemattomienkin välillä, ovat väistämättömiä arvoja ilmastokriisissä ja pandemioissa. Jos omaksumme moraalisen kielen tunkeutumisen päivittäisiin keskusteluihimme, vaikka se ei ole mukavaa, se rikastuttaa kansankielellä talouttamme ja auttaa sekä yksityistä että julkista päätöksentekoa, kun varaudumme kestävään tulevaisuuteen.”
Oivallinen esimerkki ajattelun universaaliudesta. Toiveita herättävää surun ja ahdistuksen hetkellä
