Isämme Aimo Ilmari Kauppila syntyi 8.9.1929 ja vietti lapsuutensa Oulunsalossa. Sisaruksia hänen jälkeensä ilmestyi perheeseen kahdeksan.
Aimo lähti työelämään varsin varhain kansakoulun jälkeen. Aimo osallistui isäpuolensa kanssa maatöihin ja tukkisavotoihin. Tukkisavotat olivat paljolti samoissa maisemissa, joista Kalle Päätalo on kirjoittanut. Isä luki mielellään Päätalon kirjoja ja hänellä kertyikin kaikki Päätalon julkaisema kirjallisuus. Tämä intohimo helpotti meidän lahjavalintaamme, koska Päätalon kirja ilmestyi aina juuri sopivasti ennen isänpäivää.
Oulunsalosta Aimo siirtyi sotien jälkeen Turkuun telakkateollisuuteen Vulcanille. Asunto löytyi Tähtitorninkadulta Turusta. Aimo vaihtoi melko nopeasti maatöihin Rymättylään Seppälän tilalle.
Rymättylästä Aimo löysi elämänsä rakkauden Ailan. Heidät vihittiin maaliskuussa 1952 ja he asettuivat Hintsalan tilan pikkutupaan. Siellä perhe kasvoi neljällä lapsella: Anja, Pauli, Jorma ja Reijo.
Hintsalasta vanhemmat muuttivat Röölään, jossa perheen jäsenet lisääntyivät vielä kahdella: Tuija ja Erja. Kaikki me olimme toivottuja lapsia. Isä Aimo oli töissä Rymättylän säilyketehtaalla, jossa käsiteltiin pääasiassa Saukko laivaston sillejä ja avomaan kurkkuja. Äiti Aila hoiti meitä kuutta lasta. Ja puuhaa meissä riittikin.
Röölässä asuessamme isä siirtyi töihin Naantalin sahalle, jonne työntekijöitä kuljetettiin kuorma-auton lavalla olleessa mökissä.
Sahalla Aimo teki töitä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hän kouluttautui aikuisiässä ja suoritti hinaajankuljettajan ja koneenkäyttäjän tutkinnot.
Hinaajankuljettajana isä Algot Kauppila, kuten ystäväni Jukka häntä tituleerasi, toimikin vuosikymmeniä kuljettaen puutavaraa rannikkoalueella aina Ahvenanmaalta asti.
Varsin pitkään Aimo toimi Naantalin sahan pääluottamusmiehenä. Se ei aina ollut helppoa ja paikallisia sopimuksia työnantajan edustajien kanssa saatettiin neuvotella kotimme keittiön pöydässä pyhäpäivisinkin. Aimo isä piti tiukasti aina työntekijöiden puolta omasta edustaan välittämättä.
Poliittiseen toimintaa Naantalin sosialidemokraatteihin isä liittyi kypsässä iässä.
Kunnallisista luottamustoimista hän arvosti eniten satamalautakunnan jäsenyyttä.
Naantalin Luonnonmaalle perheemme muutti keväällä 1965 ensimmäiseen omakotitaloomme. Samalle tontille isä ehti rakentaa itselleen ja puolisolleen kaksi muutakin taloa. Viimeisen rakennustyöt hän teki 75 –vuotiaana.
Sieltä hän muutti pian rakkaan puolisonsa kuoltua Naantalin Aurinkosäätiön palvelutaloon.
Palvelutalossa Aimo asui muutaman vuoden itsenäisesti ja siirtyi pariksi viimeiseksi elinvuodekseen Muistikoti Sylviin. Hyvässä hoidossa ja miellyttävässä seurassa hän viihtyi mainiosti, kunnes hän nukahti viimeiseen uneensa iltayöstä 13.8.2020.
Aimo isä oli aina työn touhussa.
Hän korjasi, purki ja rakensi niin kiinteistöjä kuin koneitakin. Vuosia hän ajoi sivutyönään iltaisin Pajusen tankkiautoa, jossa me kaikki lapset saimme vuorollamme olla apupoikina ja tyttöinä. Aila äiti hoiti kotia ja meidän kasvaessamme palasi takaisin työelämään ensin hoitamalla naapureiden lapsia kotonamme ja myöhemmin tekemällä töitä keittiöissä. Kotoa meihin lapsiin kasvoi halu ja kunnioitus työn tekemiseen. Kaikki työt meillä kuuluivat kaikille, eikä mikään tehtävä ollut toista vähäpätöisempi.
Koulutusta Aila ja Aimo arvostivat. Koulunkäyntiämme tuettiin ja meitä kannustettiin tehtävien tekemiseen. Loppu oli sitten itsestämme kiinni.
Aimo isän perheen kanssa viettämä aika oli lapsuudessamme paljon yhteisen työn parissa vietettyä aikaa.
Toki siinä sivussa hän myös kyseli päivän ja koulun kuulumiset. Meillä oli kotona yhteiset kahvi- ja ruoka-ajat, jotka tarjosivat oivan mahdollisuuden keskusteluille. Meillä ohjattiin vanhempiemme arvojen ja toimintatapojen mukaisesti mm. auttamiseen, hyviin tapoihin, keskinäiseen yhteistyöhön, toisista ihmisistä huolehtimiseen, jakamiseen, vanhempien ihmisten kunnioittamiseen, heikomman puolella olemiseen ja ahkeruuteen joskus hyvin tiukastikin. Mutta meitä ei koskaan kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Anja vanhimpana oli tarkimmin seurattu ja nuorimmat tietenkin varttuivat vapaammin. Aila ja Aimo osoittautuivat perin avarakatseisiksi, hyväksyviksi ja ymmärtäväisiksi elämän moninaisuutta kohtaan.
Aimo oli luonteeltaan kovin sosiaalinen ja tuli helposti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Häneen sopi hyvin sanonta ”isä tietää kaiken”. Tuo piirre lienee periytynyt hyvin ainakin hänen pojilleen.
Ailan ja Aimon poika Jorma
