Mikko Rönnholm,
Aaholli Rymättylä 7.11.2021
Kulttuurihenkinen urheilumies toimittajana aina paikalla
Googlaamalla Rainosta tuli 543 löydöstä 0,47 sekunnissa. Se on paljon vaikka vähän verrattuna nuorempiin toimittajiin: Naantalin vaikutusvaltaisin toimittaja Raimo Vahtera sai 19. 700 ja Naantalin nykyasioista rymättyläläis-naantalilaisperäinen kirjoittava Jukka Vehmanen 20.200 0, 35 sekunnissa.
Kuvia tuli nopeasti melko näyttävä otos googlen kautta. Materiaalista piirtyy kuva Rainosta; kannattaa selailla.
Mutta sitten jos saisimme sellaisen hakukoneen joka löytäisi Puottulan varastot ja Leinojen arkistot, ja joka pystyisi muuttamaan ne tavuiksi niin veikkaisin löytyvän Teratavuissa laskettava määrä materiaalia.
Jocke Leino voi kertoa kuvien sisällön huikean määrän?
Mutta aivan aluksi kiitän Rymättylä Seuran perinnetoimikuntaa toimeliaasta kotiseutuyhdistystä. Uskaltaisin väittää, että Raino Puottula tuolla jossakin kehrää tyytyväisyydestä teidän toimintaa seuratessaan. Hienoa työtä.
Mutta aloitetaan lopusta.
Tapasin Rainon viimeisen kerran Naantalin terveyskeskuksen käytävällä kävelemässä rollaattorin kanssa. Ajankohtaa en muista eikä se ole oleellista. Käveleminen sen sijaan oli ja siitä me yksityishenkilön nimeltään Rainon muistamme. Hän liikkui aina pitkin rauhallisin askelin ja aina hänellä oli aikaa vastaantulijoille. Siitä kävelevä Naantalin historian tietosanakirja nimitys.
Viimeinen kuva on kesän 2010 viimeisestä vesperistä: Raino oli pyörätuolissa Leenan kuljettamana Rantakioskin kohdalla. Tuntui siltä, että maailman kuvastani oli poistumassa jotain pysyvää, sellaista johon oli voinut aina tukeutua. Kiitos Raino jälkikäteen siitä avuliaasta yhteistyöstäsi.
Olin tuntenut Rainon koko ikäni.
Kuparivuoren koulun alapuolella asui Maskussa syntyneen ylikonstaapeli Antin ja Uskelassa syntyneen Tekla Puottulan talossa pitkä hujoppi, jota Kuparivuoren kirahviksi kutsuimme. Hän näkyi urheilukentän reunalla ja hän oli Naantalin siellä missä tapahtui kameroineen päätään pidempänä.
Wikipedia kertoo hänestä
Raino Puottula (27. maaliskuuta 1930 Turku – 17. lokakuuta 2011 oli naantalilainen päätoimittaja ja kotiseutuneuvoksen arvonimellä palkittu kotiseutuhistorioitsija. Hän teki pitkän uran toimittajana sekä päätoimittajana naantalilaisissa paikallislehdissä.
Puottulan perhe muutti Turusta Naantaliin Rainon ollessa kolmevuotias.[3] Puottula voitti 17-vuotiaiden Suomen mestaruuden korkeushypyssä vuonna 1947, ja myöhemmin urheilumiehenä perusti oman vuosina 1955–1960 julkaistun Hiilimurska-urheilulehden.
Toimittajana Uutis-Valjakko-paikallislehdessä vuosina 1963–1965 ja toimitussihteerinä 1966–1975. Naantalin lehti -paikallislehden toimittajana lyhyen aikaa vuonna 1965.
Rannikkoseutu-paikallislehden päätoimittajana Puottula toimi vuosina 1975–1987 ja kirjoitti myös pakinoita lehteen. Puotula ei osallistunut paikalliseen puoluepolitiikkaan.Puottula tunnetaan Naantalissa kotiseutuhistorioitsijana, Naantalin tuntijana, ja hän onkin lahjoittanut Naantalin museolle huomattavasta yksityisestä arkistostaan valokuvia ja lähdearkistonsa osia. Puottula oli palauttamassa Naantaliin Tuhkamarkkinaperinnettä. Puottula on kirjoittanut useita Naantalin paikallishistoriaa käsitteleviä kirjoja.[Lisäksi Pouttula on kirjoittanut useita historiikkeja, kuten Naantalin Löylyn, Naantalin kylpylän ja Naantalin sähkölaitoksen.
Puottula asui vaimonsa kanssa Naantalin Kuparivuorella yli 57 vuotta. Heillä on kaksi tytärtä. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Puottulalle 27. marraskuuta 2009 kotiseutuneuvoksen arvon. Puottula valittiin Naantalissa vuoden 1995 Unikeoksi.
Urheilusta kertoo Leo Laaksonen enemmän: Kuitenkin sen verran tässä yhteydessä.
Suomen mestaruus 17 vuotiaiden sarjassa 1947 ja epävirallinen Suomen ennätys 178 cm. Kohtalon kova sormi vakavan sairauden muodossa katkaisi urheilu-uran. Iskun kovuutta on vaikea ymmärtää, siitä selviytyminen on ollut kova haaste; vaikeuksien kautta voittoon.
Wikipedia kertoi Rainon muuttaneen Naantaliin 1932 mutta kirkon kirjojen mukaan hänen kotipaikkansa oli vasta 1947 alkaen Naantali. Leena ja Timo Lempiäinen Rainon vaimon Eijan os. Tamlanderin kassa löysivät ristiriitaan syyn: Antti Puottula oli Turussa poliisina ja polisiin piti asua toimintapaikkakunnalla ja siten Puottuloiden oli oltava kirjoilla Turussa vaikka asuivatkin Naantalissa.
(Puottuloiden alapuolella asui kuuluisa Naantalin rosvoja kiinniottaessa tulitaistelussa haavoittunut pitkäaikainen urheilulautakunnan puheenjohtaja Viljo Leino. Puottulamainen hyppäys, kun mieleen tullee niin paljon. )
Onnittelemme kotiseutuneuvos Raino Puottulaa www.sdpnaantali.fi sivuilla 2009 marraskuussa.
Kuparivuoren kirahviksi me nuoret pojat häntä nimitimme. Hän oli päät pidempi ja hänellä oli vähintäänkin kolme silmä kaksi omaa ja yksi kameran linssi.
Rannikkoseudun Raija Leppänen sanoi, että luoti tiesi paikkansa. Nimitys ei osunut vain sydämeen, vaan yhtälailla päähän. Kotiseuturakkaus, ahkeruus ja tieto yhdistyvät Rainossa. Me julkisessa politiikassa mukana olleet muistelemme kaiholla niitä aikoja, jolloin valtuuston keskusteluja referoitiin lehdissä. Rainon poliittinen maailmankatsomus on, vaikkei hän sitä julista, konservatiivisporvarillinen. Mutta toimittajana hänen vilpitön pyrkimyksensä oli tasapuolinen patriotismi.
Käytännön vihreä enemmän muita: hän käytti vain julkisia kulkuneuvoja ja pitkiä jalkojaan. Hänelle Naantalin ympäristö ja luonto antoi voimia kamppailla vaivojaan vastaan. Kotonaan nyt voimien hiipumisen pakottamana aikaansa viettävä Raino on naantalilaisten silmissä ja uskon hänen mielessään aina kävelyretkellä Naantalin rannoilla ja kujilla.
Sitten tuokiokuva Rainon tuotannosta:
Raino Puottula kirjoitti vuonna 1982 Yhteinen Naantali lehteen hienon artikkelin: Suomen toinen hallituskaupunki ja KULTARANNAN KESÄVIERAAT.
Lauri Kr. Relanderin ”Reissu Lassen” muistamme nykyisin niin tutusta yhteydestä nimittäin lehtimiesten hampaissa olosta. Urho Vilpitön Toivolan pakinoinnista Turun Sanomissa Raino Puottula kirjoittaa:
”Erityisesti TS:n pakina ”Yöreklaamia” sai presidentin raivostumaan – edistysmielinen lehti ja maalaisliittolainen presidentti, oma ristiriitansa oli jo siinä.Piikikkäässä pakinassa pisteltiin siitä, Kultarannan linnan lippusalon huipussa syttyi iltasella lipunlasku jälkeen huikean kirkas valo 500 kynttilää vähintään maallikon arvioimana (Relander huomauttaa päiväkirjassaan että kynttilöitä oli vain 75).
Hieroimme näkimiämme. Onko mahdollista, että maan isä tekee itsestään reklaamia suviresidenssissään kautta vuorokauden yölläkin.”
Kultarannan julkisivua valaistiin paljon myöhemmin vasta Mauno Koiviston viimeisellä kaudella Naantalin täyttäessä 550 vuotta.
Varsinainen havainto, joka tähän yhteyteen sopii: Osattiin sitä ennenkin olla vallan vahtikoirana eikä ihan vähän populistisin keinoin.
Raino Puottulaa ei nähty Naantalissa hauskoissa seuroissa, siitä huolimatta muistelin Tuhkamarkkinoiden yhteydessä vuonna 2013 häntä seuraavalla jutulla. Päättelin, että hän eli hengessä mukana.
Ja lopuksi lainaus puheestani Naantali 560-vuotisjuhla valtuustossa joulukuussa 2003:
Eräs yksityiskohta kuuluu tähän kohtaan ja kuvaan. Hän on henkilö, jolla on elävä kosketus historiaan ja päivän tapahtumiin. Hän on elänyt Naantalin sodanaikuisen historiaa, ei aitiopaikoilla, vaan työtään tehden tiedonvälityksen hyväksi. Tiedän, että hänellä on mittavat arkistot ja vielä paljon annettavaa Naantalille. Hän on tietenkin Raino Puottula.
Häntä voisi kohdella kunnioittavasti antamalla hänelle Naantalin historian journalistipalkinnon, jonka hän saisi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla siirtääkseen hänen elämän työnsä joko kirjallisessa tai jossain muussa muodossa pysyvällä tavalla naantalilaisten käyttöön.
Osoittaessamme hänelle huomiota samalla antaisimme tunnustusta paikallislehtien panokselle, ei pelkästään päivittäisenä tiedonvälittäjänä, vaan myös paikallisen kulttuurin ja historiantiedon vaalijana.
