Riku Toivonen lenkkeili vielä menneen joulun alla Sviitin pihalla. Se kertoi miehestä, jonka elämäntapana oli liikkuminen; lentopalloa, golfia ja päivittäistä reipasta sauva kävelyä, jota sää eikä ikä rajoittanut. Hän oli hyvä esimerkki hyvinvoinnin omaehtoisesta ylläpidosta.
Kaikki ikäluokkani naantalilaiset oppivat tuntemaan Toivosen Rikun – suurimman poliisimiehen, joka kehotti meitä hajaantumaan. Tyyli oli tiukempi kuin vanhemman polven Viljo Leivon ja Theodor Nurmen tapaan oli ollut.
Läheisempää tuttavuutta jouduin tekemään, kun ajauduin konstaapeli Antti Pakolan kanssa sanaharkkaan Tullin kulmalla. Antti vei minut poliisilaitoksella, jossa oli suuri, möreä-ääninen, kovamaineinen ”Riku” Toivonen. Itsevarma Riku teki selväksi, että täällä ei pullikoida. Mieleeni oppitunnista jäi: ”Poliisin on oikeudenmukainen – oikeuslaitoksesta ei voi olla niin varma.”
Seuraava tapaamisemme oli laskiaisriehassa 100-kiloista ja valtuuston tossukiekko-ottelussa. Leikkimielinen urheilu oli myös totista. Ja ymmärsin, että lentopallon puulaakisarjassa voittamien ei ollut vain tärkeää vaan myös välttämätöntä.
Voimakkaasti Riku eli myös katsomossa eikä vain siellä, vaan hän ahersi vapaa-aikanaan myös VG-bussiin ahkerana kuljettajana monien vuosien ajan. Urheilumies.
”Kasakkaa ottaa”, toistelee presidentti.
Kun Martti Sutisen jälkeen polisimestariksi nimitettiin joviaali Heikki Nieminen, niin Riku Toivosesta tuli mestaripoliisi. Kirjailijana tunnettu Totti Karpela oli tapaus sinänsä. Kaksi tapausta ei hyvin sovi pieneen taloon; eikä Riku ollut enemmän väärässä.
Raimo Toivonen oli kodin, uskonnon ja isänmaan aatteen kannattaja, Kuri ja järjestys olivat vakaumuksen ilmenemismuotoja.
Vastuuta kannettiin työssä ja sotaveteraanien kunnioitus kuului siviiliin. Raimo Toivonen oli vakiosallistuja muistomerkeillä ja isänmaalisissa juhlissa.
Kun tähän yhdistettään perheen yrittäminen, niin luonnolliseksi poliittiseksi kodiksi tuli Kansallinen Kokoomus.
Kuvien kumartamiseen tai tahdottomaan alistumiseen Raimo Toivonen ei suostunut. Hän rohkeni arvostella esimiestensä taitamattomuutta ja seurakunnallisissa luottamustoimissa hän ei säästellyt kirkonmiehiä. Oikeassa olemisen uskossaan hän oli periksiantamaton. Se oli muille mutta arvelen vielä raskaampaa hänelle itselleen.
Riku Toivonen oli esimerkillinen kunnostaan huolehtija. Aamulla kello kahdeksan kirkon kiertäminen aloitettiin aina. Vain golf-kierroksen alku saattoi rytmiä sotkea.
Kahvikupillinen kavereiden kanssa maailmaa parantaen kuuluivat asiaan. Säännöllisyys oli hyvinvoinnin perusta.
Päivän pistot osuivat eikä siinä säästelty. Hän salli itseensä kohdistuvaa huumoria mutta mieluusti vain omasta suustaan tulleena.
Toivosen Riku oli käsite, aineksia legendaksi on. Räjähtävä temperamentti ja komea koko yhdistettynä vahvaan tahtoon tekivät hänestä miehen, joka huomattiin.
