Aloitan kaukaa:
Pääsin tutustumaan Naantalin uuteen lääkäritaloon ennen uuden kunnanlääkärin perheen taloon muuttoa. Kerrostalon alta nyttemmin purettu Valliuksenkadun talo oli kansakoulun ekaluokkalaisen silmin hienoin näkemäni. Talossa olivat tilat kaupunginlääkäri Martti Hartikaisen ja vaimonsa Irjan hammaslääkärin vastaanottoja varten sekä toisessa portaassa heidän asuntonsa.
Naantalin, Rymättylän ja Merimaskun yhteisen lääkärin ylikuormittavasta tehtävästä huolimatta Martti Hartikainen oli ystävällinen herrasmies, joka oli aina valmiina auttamaan, ellei hänen voimistaan huolissaan ollut Irja vaimo ehtinyt häntä suojelemaan.
Pääsin tutustumaan Hartikaisiin luokkatoverini Sakarin kaverina. Sakken isot siskot olivat taitelijoita. Viisi vuota meitä vanhempi Hessu oli silmissämme. omaperäinen sankarityyppi.
Hessusta puhuttiin arvostavasti; hän oli sanavalmis ja rohkea ehkä uhmakaskin.
Luultavasti tuo itsenäisyys / itsepäisyys johtivat siihen, että hän suuntautui käytännön töihin ja lähti Teknilliseen Opistoon insinöörin uralle kesken lukion.
Utelias ja toiminnallisuudesta kiinnostunut Heikki oli valmis kokeiluihin ja niinpä hän teki mekaniikan opintojen innoittamana laskelmia siitä millä nopeudella voi jääradalla ajaa kaarteeseen. Ja sitten kokeilemaan isän autolla. Havainnoksi tuli, että laskelmat olivat oikeita, mutta käytännössä oli häiriötekijöitä.
Temperamentistaan huolimaa Heikki teki uskollisesi pitkät työurat ensin IVO:ssa Naantalissa ja Inkoossa ja siten viimeiset 30 vuotta telakalla Pernossa eläkkeelle siirtymiseen asti.
Yhteisten tuttujen mukaan Hessu oli piristävä ja reilu työkaveri sekä ammatissaan arvostettu.
Pieni juttu.
Yhteisissä asioissa kaupungin luottamushenkilöinä olimme luomassa Naantaliin omaa tariffipolitiikkaa ja pitämässä kaupungin puolia energian hankinnassa. Näissä asioissa Hessu oli osaava ja ennakkoluuloton. Yhteisin ponnistuksin saimme jotain aikaankin, vaikka varmaan vähän liikaakin ehdotimme, kun aika ei vielä ollut kypsä.
Hessun luonteelle ja kiinnostukselleen sopiva pitkäikäinen harrastus oli meripelastus, johon hän veti muita omia läheisiään erityisesti.
Jo koulutyttönä tyylikkäästä Niemisen Riitasta Hessun kouluaikojen tyttöystävästä tuli hänelle elämänkumppaninsa, vaimo ja Marin ja Kallen äiti. Mukana elämisen hengessä uskon hyvien muistojen voittavan perheen tämän hetken surun.
Viimeisinä vuosina olen ihaillut Heikin sitkeyttä ja huomaavaisuuttaan kirkonkiertäjien tukena ja turvana. Säännöllinen kierros alkoi ilmoista piittaamatta klo 8.30 ja päättyi Aurinkoisen kahvihetkeen. Se on ollut arvokasta lähimmäistyötä; se on todellista välittämistä.
Tavallisuudesta poiketen ehdin tämän kunnioitukseni kertoa jo vuosia sitten Hessulle suoraan. Inhimillinen teko on palvelus kävelykumppaneille ja myös kotikaupungille.
Vielä syksyn alussa vakavan sairauden rasittamana Hessu ulkoili kavereittensa kanssa. Mieleeni tuli, että Hessu oli omaksunut Mauno Koiviston filosofian: ”En kuntoile elääkseni kauemmin vaan kuollakseni terveempänä”.
Hartikaisen Heikillä oli mielipiteitä ja ne olivat hänen omiaan.
Hessu puhui innostuneesti ja ilkikurisen poikamaisesti. Tämä mielikuva ei ole huono, mutta se on puutteellinen; Heikki oli sisimmiltään ymmärtäväinen auttaja; kaveria ei jätetty vaan mukaan otettiin.
