Jorma Kauppila eli syksystä syksyyn.
Hän syntyi Rymättylän Heinäsissä 5.11.1955, eli nuoruutensa Naantalissa, muutti Turkuun ja menehtyi yhdeksän kuukautta sairastettuaan 3.11.2022 Kaarinassa. Jopin 66 täyttä auringonkiertoa oli täynnä elämä.
Jopi ei ehtinyt siirtyä täysin ansaitulle eläkkeelle. Yhteisten asioiden hoitaja ja lähimmäisten auttaja ei yhteiskuntaa rasittanut.
Miksi sosialidemokratia? Jopi itse vastasi kysymykseen:
”Asiaan vaikutti moni taustatekijä. Olin vaatimattomasta työläisperheestä, joka arvosti koulutusta ja työntekoa. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, Veikko Lavin laulun sanoin asian ilmaistakseni. Kun tulin ensimmäisissä kouluneuvostovaaleissa valituksi porvaririntaman edustajana, aloitin moninaisen ajatusteni perkaamisen. Syvällisempi perehtyminen asioihin ja kesätyöt Naantalin Sahalla vaikuttivat. Ymmärsin yhteiskunnallisten muutosten tunnistamisen tarpeen. Sellaisia olivat peruskoulujärjestelmään siirtyminen, päivähoidon kehittäminen ja kansanterveyden edistäminen.”
Jopista tuli vuonna 1973 Naantalin Työväenyhdistyksen Nuorisojaoston jäsen N:ro 1.
Ja siitä alkoi neljännesvuosisatainen aktiivinen toiminta politiikassa ja kunnallisissa luottamustoimissa: suurimpien lautakuntien koulu- ja sosiaalilautakunnan puheenjohtajuudet, monivuotinen valtuuston varapuheenjohtajuus sekä kolmetoista vuotta valtuustoryhmän puheenjohtajana toimiminen oli osoitus laajasta luottamuksesta. Näiden työläitten luottamustoimien lisäksi hänellä oli valtaisa määrä vapaaehtoistyötä korkeasta kulttuurista vammaisjärjestöihin.
Jopin toinen korva oli kuuro, mutta hän kaltaistaan kuuntelijaa ja ymmärtäjää en ole tavannut.
Jopi oli kaikessa hyvyydessään myös määrätietoinen. Siksi hän halusi keskittyä ammattiinsa opettajana. Turun kasvatus- ja opetusjohtaja Timo Jalonen kuvaa osuvasti Jopin saavutuksia:
”Jorma Kauppila teki pitkän uran kasvatuksen ja opetuksen parissa. Hänelle läheisimmäksi muodostui niiden peruskoululaisten asia, jotka olivat erilaisten tukitoimien tarpeessa. Hän aloitti kuten monet muutkin opettajat uransa toimimalla erilaisissa sijaisuuksissa eri puolilla Turun seutua. Hän siirtyi urallaan varsin pian hallinnollisiin tehtäviin ja hän toimikin vuodesta 1994 kuolemaansa asti ensin Samppalinnan ja sitten Katariinan koulun rehtorina. Hän olisi eläköitynyt vuoden 2023 alkaessa.
Jorma oli myös kysytty luennoitsija ja asiantuntija erilaisissa erityisopetukseen liittyvissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa parinkymmenen vuoden ajan. Hänet tunnettiin henkilönä, jonka puoleen usein nuoremmat ja virkaurallaan vielä alkuvaiheessa olevat rehtorit kääntyivät. Myös heille Jormalta riitti aina opastava neuvo tai vinkki, miten asiaa viedä eteenpäin. Hän uskoi, että asiat järjestyvät ja sähköpostiviestit päättyivät aina aurinkoisiin toivotuksiin vastaanottajalle.”
Jopi teki kolme elämän työtä: Koulussa, politiikassa ja vapaaehtoistoiminnassa. Vain väitöskirja jäi vähän kesken, mutta ei sen valmistuminen vaan tekeminen oli tärkeää. Ikävintä oli, ettei hän ehtinyt nauttia aina kunnostaan huolta pitäneenä Hetan vapaa-ajan asunnosta pidempään.
Jopin kuolema on ollut kova paikka omaisille kuin myös meille ystävillä.
Suuressa menetyksessä on sietämistä. Jopi ei enää ilmesty aurinkoisena ovella eikä puhelimesta kuulu: Jopi täällä, mitä kuuluu, kiitos hyvää. Ne eivät olleet tyhjiä sanoja.
Mutta kyllä Jopi meitä auttaa:
Hänen valoisa muistonsa opettaa meitä ymmärtämään elämää
Mikko Rönnholm
Naantalin Työväenyhdistyksen säätiön perustamisesta huolehtineena ja säätiön valtuuskunnan puheenjohtajana 30 vuotta toiminut Jopi ymmärsi jatkuvuuden merkityksen jo nuorena.
Hänen asennettaan ja elämän työtään kunnioittaen säätiö on päättänyt perustaa hänen nimeään kantavan rahaston, jonka varoista avustetaan Jopin tärkeänä pitämää vapaaehtoistyötä.
Tutustuin Jopiin 1982 – 1983 CISV- leirien projekteissa vastaten lasten terveydestä .
Jopi oli uskomattonan lämmin ,positiivinen kaikessa toiminnassaan ja säilytti nämä piirteet kaikissa tehtävissään ..
Surullista ,että hän lähti pois noin nuorena.