Naantalissa on hyvä ja tehokas keskittymä vanhusten tukiasumiseen. Siinä merkittävänä toimijana on Aurinkosäätiö, joka tarjoaa oman kodin, johon asukas voi ostaa tarvitsemian palveluita. Oma läheinen kokemus on että kaikki palvelut ovat saatavilla. Jopa niin pikälle että asikasta hoidetaa hänen omaan kotiinsa aina liikuntakyvyttömyyteen asti. Tämä on tehokas ja hyvin organisoitu toiminta ja siksi ostettavien lisäpalveluiden hinnat on voitu pitää hyvin kohtuullisena ja niiden taso on erinomainen. Hyvin ja tehokkaasti toimivassa organisaatiossa hyvien käytäntöjen siirtäminen uusille työntekijöille on helppoa ja luonnollista. Uusi työntekijä oppii ne “luonnonmenetelmällä”. “Hiljaisen tiedon” siirto on luonnollista ja johtaa edelleen jatkuvaan hyvään koknaisuuteen. Pidän omituisena jos tälle toiminnalle ei voida antaa mahdollisuutta laajentua vetoamalla kaavoituksen asettamisiin esteisiin. Kaavoitus on joustava asia. Ei kiveen hakattu. Kun vanhusten tukiasumisen tarve Naantalissa kasvaa nopeasti ja jos meillä on mahdollista toteuttaa sitä tehokkaalle ja laadukkaalla tavalla, on viisainta käyttää ne mahdollisuudet mitä siihen on olemassa. Kaavoitus on tässä tapauksessa sivuseikka ja keinotekoinen keino estää se.
Halu siirtää vanhusten tukiasumista Luonnonmaalle ei ole asiallisesti hyvä ratkaisu nyt verrattuna Aurinkosäätiön toiminnan laajentamiseen. Luonnonmaalle siirretyn tukiasumisen seurauksena nyt Aurinkosäätiössä Naantalissa toimiva keskitetty ja tehokas yksikkö hajoaisi kahteen kohteeseen, joissa kummassakin pitäisi olla oma erillinen organisaatio. Perustoiminnot ja johto. Henkilökunnan joustava käyttö edellyttäisi työntekijämäärä kasvua kokonaisuutena. Kokonaiskustannus nousisi pakosta. Yhden organisaation malli on eittämättä erittäin paljon tehokkaampi. Lisäksi Luonnonmaalle sijoitettujen vanhusten tarve liikkua kaupunkiin olisi heidän elämäänsä vaikeuttava lisä.
Sinä joka olet nähnyt huonokuntoisen vanhuksen nousevan Föliin rollaattoreineen ymmärrät kuinka vaikeaa se heille usein on. Yksin rollaattorin nostaminen ajoneuvon ovesta sisään on monille heistä suuri ja vaikea toimenpide. Ei huonokunoinen vanhus, jolla on liikuntaesteitä halua lisää ongelmia jo muutoin ongelmallisen liikkumisensa.
Tarvitaan nopeasti toteutettu kaavamuutos ja Aurinkosäätiön mahdollisuus laajentaa toimintaansa Naantalissa. Se on ehdottomasti nopein, tehokkain ja paras tapa hoitaa lisääntyvän tukiasumisen tarvetta. Uusien yksiköiden perustaminen ja käyntiin saattaminen vaatii aikaa. Sillä kun uusi organisation aloittaa, ei se ole heti valmis ja toimiva, vaan sillä on oma harjoitteluaika joka saattaa kestää vuosia. Vastustajat ”jäitä hattuun” ja ”järki päähän”. Käytetään hyväksi mahdollisuus joka meillä on eikä hypätä vielä ”syvään päähän” kun ei ole pakko. Aurinkosäätiön laajennus Naantalissa on tahdon asia, kysyn tahdommeko kaikki parasta niille jotka ovat tukiasumisen tarpeessa?
Markku Vuoti
Kotitarvefilosofi
Luonnonmaa näyttää saavan kannatusta varsinkin Rymättylän ja Merimaskun suunnasta, mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää. Siellä on totuttu asumaan kaukana kaupungin hälystä, omassa rauhassa, lähellä luontoa. Mutta korona-aika on osoittanut monelle, että rajansa myös omalla rauhalla. Luontokaan ei korvaa muita ihmisiä, paitsi ehkä erakoilla. Meidät on tehty toisiamme varten. Yksinäisyyttä lievittää ihan tutkitustikin jo se, että edes näkee muita ihmisiä, vaikka kauempaakin, ilman sanoja tai muuta kontaktia. Asian kiteytti kummitätini, joka vanhoilla päivillään muutti kerrostaloon aivan Raision keskustaan, vilkkaasti liikennöidyn Raisiontien viereeen. Me muut kauhistelimme, että voiko siinä edes parvekkeella olla, mutta täti totesi ykskantaan: ”Tykkään olla elämän sykkeessä.”