Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon 10.päivä marraskuuta. Emerituspiispa Eero Huovinen ja Tasavallan Presidentti puhuivat tilaisuudessa koskettavaksi.
Ahtisaarta muistettiin rationaalisesti ajattelemaan kykenevänä hyvänä ihmisenä ja rauhan rakentajana. Sauli Niinistön painotti Ahtisaaren uskoa ihmiseen, sivistykseen ja hyvyyteen. Hetken ajan tuntui, että jotain olisi muuttunut yleisessä keskustelun ilmapiirissä. Rauhasta puhuttiin arvostavasti.
Vaikka sain seurata Ahtisaaren toimintaa vuosia läheltä, tapahtumien kertaus herätti syvän kunnioituksen päättyneelle elämäntyölle.
Ahtisaari nimettiin suurlähettilääksi Tansaniaan aikana, jolloin eteläinen Afrikka kamppaili eroon siirtomaaisännistä ja apartheidistä. Namibiasta tuli Ahtisaaren diplomatialle 15 vuoden maraton.
Kosovon kriisi kärjistyi v.1999 ja Nato pommitti Serbiaa, joka oli miehittänyt Kosovon. Ahtisaaren diplomaattinen sukkulointi tuotti tuloksen. Pari vuotta myöhemmin Serbia luovutti entisen presidentin Haagin kansainväliselle tuomioistuimelle.
Presidenttikauden jälkeen Ahtisaari osallistui perustamansa Crisis Management Initiativ – (CMI) kautta konfliktien ratkaisemiseen eri puolilla maailmaa. Syntyi käsittämättömiä tuloksia, kuten rauha Pohjois-Irlannissa ja Indonesian Acehin sisällissodan lopettaminen. Lähi-idästä Ahtisaari totesi jo 2010-luvulla, että Israelin ja Palestiinalaisten välinen kriisi voidaan ratkaista. Hän painotti suurvaltojen vastuuta ratkaisujen hakemisessa ja totesi, että rauhan rakentamiseen tarvitaan kaikki osapuolet, myös ne, jotka ovat häviöllä.” Tärkeintä on aito pyrkimys rauhaan, sillä rauha on tahdon asia” sanoi Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen mies.
Ahtisaaren opetus oli, että asioita pitää katsoa avarasti. Muiden tekemisten tuomaroinnilla ja totuuden toisille julistamisella eivät mannerlaatat siirry.
Ensimmäisen maailmansodan ajateltiin opettavan, ettei sodalla mitään voiteta ja uusi sota on mahdotonta. Toisin kävi. Saksa haki revanssia häpeärauhaan ja seurauksena oli järkyttävä hävitys. Rationaalisesti ajatteleva ihminen miettii, ettei sodassa ole mitään järkeä. Se ei ratkaise lopullisesti ongelmia.
Kuitenkin Upsalan yliopiston mukaan toisen maailmansodan jälkeen on koettu yli 300 sotilaallista konfliktia. Se kertoo, ettei johtotehtävissä olevien rationaalinen ajattelu ole ollut kovin korkeaa, eikä se ole sitä Ukrainan sodassa eikä Israelin ja Hamasin konflikteissa. Kumpikin sota on onnistunut saattamaan liki puoli maailmaa sodan kiihkoon.
Kun ajattelu ei ole rationaalista, kauppasaarroilla ja pakotteilla tehdään kiusaa, myös itselle ja lisätään kohteiden uhmaa. Näin jatketaan, vaikka ymmärretään, että mitä pitempään jatketaan, sen vaikeampaa on sodan lopettaminen. Jokainen päivä tuo uutta kärsimystä, jota ei voi jälkikäteen mitenkään korvata.
Yhdysvaltain entinen apulaisulkoministeri A. Wess Mitchell kirjoitti Foreign Policy-lehdessä, että maailmanlaajuinen sota ei ole enää vain teoreettinen mahdollisuus, josta poliitikot väittelevät ja sotahaukat näkevät märkää unta. Se on todellinen ja ennustettava. Monille korkeille päättäjille historia ja maantiede tuntuu olevan vierasta tai uhkakuvat väistellään uskolla, ettei historia toista itseään.
Martti Ahtisaaren kaltaisia tarvittaisiin toistamaan suurvaltojen johtajille, että rauha on tahdon asia!
RAUNO SAARI
