Salla Vuorikoski kirjoittanut kirjan Poikkeuksellinen Pääministeri.
Nimi on onnistunut ja kirja on päässyt Finlandian tietokirja- sarjaan. Voitto oli jo kisaan pääseminen.
Kirja on vaivalla tehty ja siinä on taustaksi saatu paljon haastatteluja. Yleishuomio on, että haasteltavaksi ovat osuneet innokkaat ja innostuneet. Ja se on ymmärrettävää, niistä tulee tarinaan elämää ja sanoisin ajankohtaisuutta, joka ei ehkä ole kestävää. Mutta ajan kysyntään kirja onkin tehty.
Hupaisaa on tamperelaisten tovereiden kamppailu Sannan keksijän roolista: Pekka Salmi ja Atanas Aleksovski halusivat olla Sannan nostajia tavanomaisessa toverihengessä.
Luultavasti noste oli ykkönen.
Olen tavannut Sanna Marinin ensimmäisen kerran, kun hän oli puolueen varapuheenjohtajaksi ehdolla. Vakuuttava, siistin kaunis nuori. Selvät lyhyet itsevarmat vastaukset.
Taisin kysyä kuten tapanani on: Miten opinnot? ”Ne hoidettaan loppuun”.
Sanna Marin julisti Erkki Tuomiojan esikuvakseen. Eki on hyvä kirjoittaja ja puhuja ja varmasti lukenein kansanedustajistamme. Se vähän pelotti, mutta turhaan. Liikenneministerinä Sanalla olivat asiat hallinnassa. Pääministeriksi nousu olikin lyhyempi askel.
Myöhemmin olin Sannan johtamassa puolueen talouspoliittisessa työryhmässä. Hän oli jäntevä ja selkeä ja ehtikin melkein aina paikalle.
Yritin tarjota veronkorotuksia erityisesti puolustusvakuutusajatustani, listaamattomien yhtiöiden verotuksen kiristystä jopa sähköveroakin. Hän tylysti totesi, ettei hallitusohjelma salli tai ettei veroilla voiteta vaaleja. Pragmaattisuus oli vahvasti kuvassa.
Oli Suomelle suuri vahinko, että SDP jäi kolmanneksi edellisissä vaaleissa. Marinin hallituskausi ei ollut huono, mutta ei kansalaiset kiitä ; se tiedetään. Ja niin se oli, että Velan pelko oli tyhmyyden alku.
Mutta oli muutakin. Jos Sanna meitä ihastutti, niin se samoista syistä vihastutti muita.
Nuori selkeä, tyylikäs, kaunis, maailmalla tunnettu oli kauhistus glamourin yksinoikeutenaan pitäville porvareille.
Ei sovi kuvaan eikä sekään, etä hän näytti katsovan presidenttiä silmän korkeudelta.
Ja nyt siten pohditaan; mitä tapahtui ja mikä muutti Sanna Marinin. Kirjassa selitetään aamiaiskohun olleen käännepiste. Se oli kohtuutonta joutua asemaan syyttä suota. Sellainen ottaa päähän. Mutta niin menestyskin nousee päähän. Kukaan ei immuuni imartelulle, jota kuvaa miljoonat seuraajat somessa. Menestys tekee myös riippumattoman; puhuttiin, että puolue tarvitsee Marinia enemmän kuin Sanna puoluetta.
Oma pelkistetty arvioni on, että markkinatalous ja julkisuuden kaupallistuminen ovat varsinaisia tekijöitä. Pienessäkin mittakaavassa taloudellinen perusta vaikuttaa ylärakenteita enemmän.
Mara Ahtisaaren kanssa jutustelin viimeisenä kesänä Naantalissa aiheesta mitä presidentinvaalien jälkeen. Silloin hänelle vinkkasin, että Clintonille luennosta maksetaan puolimiljoonaa taalaa ja että he ovat organisoineet tienestinsä yritysmäisesti. Mara vaikutti hämmästyneeltä. Tästä on vain 25 vuotta aikaa.
Tarkoitan, että business on vahvasti ottanut ohjaat myös demokraattisten päättäjien viran jälkeisestä elämästä.
Ja sitten lopuksi yksi Sanna Marin ilmiön kaksijakoisuus: Sanna Marin oli tyylikäs yksinkertaisuudessaan ja esiintyi fiksusti linnan juhlissa.
Mutta asian voi nähdä toisinkin, kuten kuvakaappaus IS:n sivuilta osoittaa.
On Sanna niin sopimattoman hyvän näköinen!
Ei se sen kummallisempaa ole.
