Sähkön hinta on ollut viime viikon noin 450€ MWh keskiarvossa. Hinta on sähkön kuluttajalle ja koko Suomen yrityselämälle aivan liian kallis. Jatkuessaan hinta saa aikaan laman joka heijastuu koko yhteiskunnan toimintoihin. Kun niin suuri osuus kansalaisten tuloista katoaa sähkömaksuihin sillä on merkittävän suuri vaikutus ostovoimaan muissa hankinnoissa. Sähkön hintaan erityisesti talvella ei ole näkyvissä muutosta kohtuullisempaan suuntaan lähivuosina sillä tuotantokapasiteetin puute koko Euroopassa jatkuu. Ratkaisua sen suhteen ei ikävä kyllä ole tiedossa. Ympäristönormien päästörajoitukset EU:ssa vaikeuttavat uusien voimalaitosten rakentamista. Tekniikkaa jolla sähköä voitaisiin tehdä päästöttömästi ja niin että sitä voidaan säätää tuulisähkön mukaan ei ole vielä olemassa. Ydinsähkön tuotanto joka on päästötöntä toimii niin että sen tuotanto on tasaisen jatkuvaa joten se ei tuota säätö ongelmaa pysy ratkaisemaan.
Mistä kaikki johtuu ja miten ongelma voitaisiin ratkaista meillä Suomessa?
Se mitä sähkön hinnalle nyt tapahtunut on ollut nähtävissä jo pitkään. Lisäksi Ukrainan sota jota tästä kaikesta syytetään ei ole väitteestä huolimatta tämän kaiken aiheuttaja. Syyt ongelmaan on saatu aikaan paljon aiemmin ja täällä Suomessa me itse olemme siihen syyllisiä. Me olemme laatineet sellaisen ympäristölainsäädännön joka lopetti Suomessa kaiken sähkön tuotannon jota tehtiin hiilellä tai turpeella. Vain Meri Pori jätettiin varavoimaksi erityisiä tilanteita varten. Sille määriteltiin käyttöajaksi maksimissa noin kuukausi vuodessa, Nyt Meri Pori ei enää ole sidottu tuohon valmiuteen vaan Fortum käyttää sitä tarpeensa mukaisesti.
Tuo kireä ympäristölainsäädäntö aiheutti sen että kaikki muut hiili ja turvevoimalat purettiin sillä niiden käyttö oli lakien sisältämien rajoitusten johdosta mahdotonta. Ympäristölainsäädännön johdosta purettua hiili ja turvevoimaa oli noin 2000 MW. Yksin Inkoon teho oli 1000 MW. Samaan aikaan sähkön tuotannossa keskityttiin päästöttömään tuulivoimaan huomioimatta sitä ongelmaa joka siinä on; sää riippuvuus. Tuulisähkön tuotantoa on yksinkertaisinta kuvata niin että kun sähköä tarvitaan kolmena päivänä tuulisähkö antaa sitä yhden päivän ja nuo kaksi muuta päivää sähkö on tuotettava muulla tavoin. Noiden kahden päivän omasta sähköntuotannosta ei huolehdittu millään tavoin. Olemme niiltä osin antautuneet tuontisähkön varaan. Siksi meillä ei ole enää mahdollisyúutta tehdä kansallisia päätöksiä sähkön hinnan suhteen nyt eikä tulevaisuudessakaan. Erityinen ongelma sähkön riittävyydestä meillä on talvisin suuren sähkön kulutuksen aikana. Silloin on hyvin todennäköistä että päädymme rajoittamaan kulutusta sähkö pulan vuoksi kiertävillä sähkö katkoilla. Uutuus jota Suomessa aiemmin ei ole tarvinnut aiemmin kokea. Korkrita sähkön pörssihintoja on kyllä nähty myös kesällä.
Nyt tilannetta yritetään hallita rajoittamalla sähkön hintaa (ministeri Lintilä) tai toinen vaihtoehto esillä olevista (Pääministeri Marin) antaa valtion tehtäväksi maksaa osan tuosta korkeasta sähkön hinnasta. avustuksina kansalaisille. Molemmissa on puutteita.
Lintilän ehdotus määrätä tuotantoyhtiöille hinta jolla sähköä on myytävä on ongelmissa siksi ettei sillä voida mitenkään vaikuttaa tuonti sähkön hintaan. Lisäksi mielenkiintoista siinä on että nykyiset sähkön tuottajat Suomessa ovat suurelta osin kuntien omistuksessa. Olettaisi että kunnat sähkön tuottajina olisivat jo nyt, vapaaehtoisesti mukana sähkön hinta ongelman hoitamisessa? Tuontisähkön hinnan vuoksi tuo toimenpide on varmasti väliaikainen ja sen hintaa valtion kukkarossa ei kukaan voi tietää. Teollisuuden sähkön tuotanto heidän omaan käyttöön on onneksi suojassa tältä hinta kurimuksesta. On ollut suurta viisautta rakentaa esimerkiksi TVO:n ydinvoimalat jotka tekevät sähköä omistajilleen omakustannushintaan. Jos nuita ydinvoimaloita (joita vihreät vihasivat) olisi meidän suur teollisuutemme täydessä kaaoksessa.
Pääministeri Sanna Marinin ehdotus sähkön katto hinnasta ontuu siksi ettei tuota hinnan alentamiseksi maksettavaa avustusta kansalaisille voida jatkaa loputtomasti. Joten on varmaa ettei tuokaan toimenpide ratkaise ongelmaa vaan siirtää sen ratkaisua vain tuonnemmaksi. Hintalappu on myöskin sellainen että se väkisinkin lisää jo nyt valtion liiallista lainanottoa.
Olemme päätyneet ”pattitilanteeseen”. Tämä kaikki on seurausta ”vihreästä siirtymästä” jota politiikassa on viime vuodet toteutettu!
Meillä on ”ilmasto hallitus”. Rohkea ja jopa yltiöpäinen eteneminen ilmaston suojelemiseksi näyttää nyt seurauksensa. Hallitukselta puuttuu näkemys siitä mitä miten nyt tulisi toimia jotta nuo tänään virheeksi osoittautuneet toimet voitaisiin jotenkin korjata. Ongelmana, jonka nyt toistan on,ettei teknisiä mahdollisuuksia sähkön tuotannon lisärakentamiseen puhtaana tuotantoa tavalla joka pystyisi säästämään tuotantoaan tuulisähkön mukaan ole vielä keksitty.
Nähtäväksi, ikävä kyllä, jää miten pitkään tämä nykyinen tilanne jatkuu?
Olisikin mielenkiintoista jos tällä alustalla saataisiin aikaan aito keskustelu siitä miten meidän sähkön tuotanto ongelmamme voidaan ratkaista. Sillä vain oman tuotannon avulla voimme hallita sähkön hintaa Suomen rajojen sisäpuolella.
Markku Vuoti, kotitarvefilosofi
