Aivan aluksi on sanottava itsestään selvyys, että Tapion väitöskirjan sisällöstä en paljoakaan ymmärtänyt.
Koulunbiologiasta tiedämme, että ollaan elämän peruskysymysten äärellä, kun puhutaan kasvien ja valon yhteistoiminnasta.
Väitöstilaisuudessa sai jonkinlaisen käsityksen, että monimutkaiseen systeemiin vaikuttavat monet tekijät, ja että niiden ymmärtäminen ja selvittämien vaatii paljon laboratoriotyötä, mittauksia ja analyyseja. Ja ennen muuta paljon yhteistyötä, ohjausta ja kanssakäymistä. Kansainvälistä vuorovaikusta oli nähtävissä väitöskirjan tarkastajien ja vastaväittäjänmuodossa.
Tuo laaja ja monipuolinen ja
-polvien sisältö on tiivistetty alla olevaan yhteen sivuun; vaatii kykyä.
Tiivistelmää tankatessa syntyy monenlaisia kysymyksiä eivätkä ne perustietojen ja kielitaidon riittämättömyyden vuoksi juurikaan avautuneet, vaikka vastaväittelijä ja Tapio kovin seikkaperäisesi avasivat monia kohtia. Mukavaa oli huomaa, että manchesteriläinen proffa ja Tapio keskenään kävivät sellaista avointa keskustelua leppoisassa hengessä.
Mielenpainuvinta oli sitten kiitosten ja vastakiitosten aikana vapaammissa olosuhteissa käyty sananvaihto, joka ei ollut vain asiaan kuuluvaa muodollista, vaan siinä oli sellaista ystävällistä muistelua ja veistelyä.
Vaikutelmaksi jäi, että tuollaisessa tiedeyhteisössä on kaverilista henkeä.
Tapio vaatimattomuus – ei tupaa eturiviin eikä kehu pikemminkin vähättelee, mutta sen vastapainoksi korviin jäi soimaan stubborn (itsepäien /sitkeä).
Tämä kokemus oli vuodenparhaita eikä vain siksi, että oli mieltä liikuttavaa nähdä, miten Tapio oli luontevasti mukana ja totta kai tyytyväisenä saavutuksestaan.
Mutta yleisemminkin yhteisiä asioita harrastavana tuli vakuuttuneeksi, että kyllä me suomalaiset pärjäämme, kun tieteemme tekijät ovat asenteiltaan innostavia ja oivaltavia.
Olen varma, että tuloksia tulee ja uskonvahvasti, että Varsianis-Suomessa on panostettava tutkimukseen ja koulutukseen. Väitöstilaisuutta seuraamassa oli paljon nuoria tieteen tekijöitä.
”Rahoitus on lyhytaikaista, mutta kyllä me pärjäämme”, vakuutti tri/tri Vilja Siitonen kahvijonossa.
Sitten sellainen henkilökohtainen näkökulma: Tapio oli ensimmäinen tohtoriksi väitellyt Iso Vallin kasvatti.
Tapion saavutus oli ilon ja ylpeyden aihe äiti Tiinalle ja Isä Timolle ja tietenkin isovanhemmille Leenalle ja Raunolle sekä kaikille muille läheisille – meille kummeillekin.
