Marraskuussa Tepu olisi täyttänyt 95 vuotta.
Voimat hiipuivat ja viikko sitten hänen toiveensa mukaisesti hän sulki silmänsä Naantalissa.
Teuvo oli kirkon kiertäjien kantava voima. Hänen näkeminen Mannerheiminkadulla klo 8.35 oli kuin trumputtajan julistus : Kaupungissa kaikki hyvin.
Vihtorin ja Hiljan poika varttui Naantalissa ja nuoruudestaan asti häntä kiinnosti VPK:n toiminta ja autot.
Palolaitoksesta tuli hänelle työpaikka, mutta ennen muuta hänen elämäntyönsä oli ratin takana taxin penkillä.
Hänessä olivat kaikki korkeatasoisen palveluammatin hyveet: Hillitty käytös ja ehdoton luottamuksellisuus.
Hän kelpasi mihin tahansa lähtöön niin Nesteen kuin muiden firmojen vaativiin ajoihin. Naantalilaisille hän oli Tepu; tuttu ja turvallinen.
Kahviporukassa Tepu ei ollut suuriäänisin, mutta asia- ja paikallistiedoissa hän oli varma todistaja. Hoksottimet pelasivat ihan viimeisiin aikoihin asti.
Kuulin Teuvon kuolemasta hänestä huolta pitäneeltä naapurin rouvalta. Aloin kelata omaa muistinauhaani ja huomasin, että 15 vuotta vanhempi Tepu oli yksi tärkeä osa omaa Naantaliani. Hän kuului lapsuudesta tuttuun palokuntalaisten joukkoon, joita katsottiin ylöspäin – kaikissa suhteissa.
Teuvo oli avulias kuljettaja, johon meidän perheessä luotettiin. Kohdaltani mielessäni ovat antoisat keskustelut: Opin Naantalista ja ymmärsin paremmin maailman menoa hänen kanssa puhuttuani.
Pitkä kankean ryhdikäs Naantalin ikonin ei kävele vastaan, mutta mielessäni hän kuuluu Naantali katukuvaan aina.
Suremme omaisten ja monien Teuvon ystävien kanssa hienoa miestä.
Osanottoni omaisille.
Narutin 16-vuotiaana Merisalin järjestysmiehet, livahdin juhannusaattona kaljadiskoon. Rakastuin 18-vuotiaaseen mimmiin, jonka kanssa mentiin Nunnalahden hiekkarannalle. Tyttö lähti aamuyöllä taksilla kotiin. Lähdin saatille. En ollut koskaan ajanut taksilla. Kun maksoimme Turussa pirssin puoliksi, minulla ei ollut latin latia rahaa jäljellä. Nousin myös taksista ja sanoin, täytyy kävellä kotiin. Missä asut, taksikuski kysyi. Naantalissa, sanoin. Sinnehän minäkin palaan, taksimies siihen, hyppää kyytiin, ei maksa mitään. Ehkä hän tunsi huolta huomalaisesta rahattomasta pitkätukasta? Ystävällinen taksimies oli tunnettu kasvo pikkukaupungin katukuvassa. Vasta nyt Mikon kirjoituksesta sain tietää hänen nimensä. Nimen tietäminen on tärkeä asia, ihminen tulee muistossa täydeksi. Lämmin osanotto Teuvo Lehtosen läheisille.
Lämmin osanotto minultakin Teuvon läheisille. Hieno mies.